Osaston ja ravintokeskuksen välinen tiedonkulku ja yhteistyö

Abstract

Tämä opinnäytetyö liittyy Turun sosiaali- ja terveystoimessa meneillään olevaan ravitsemustutkimukseen: Ravitsemuksen vaikutus lonkkamurtumapotilaiden toimintakykyyn (RavLon) sekä ravitsemushoidon kehittämishankkeeseen (RavTerv). Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten osastojen ja ravintokeskuksen välinen tiedonkulku toteutuu käytännössä vanhuspotilaan ravitsemukseen liittyen, minkälaista yhteistyötä näiden tahojen välillä on ja miten potilaan ravitsemukseen liittyvä tieto kulkee osaston sisällä. Tutkimuksen kohderyhmänä oli kaikki sairaanhoitajat, perus- ja lähihoitajat sekä sairaala-apulaiset (N=283) Turun sosiaali- ja terveystoimen 12 geriatrisen sairaalahoidon osastolta. Tutkimus toteutettiin tätä tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella. Määräaikaan palautettuja kyselylomakkeita oli 108 kappaletta. Vastausprosentti oli 38%. Tuloksista kävi ilmi, että keskitetyn ruoanjakelujärjestelmän piirissä työskentelevistä kaikkien ammattiryhmien edustajat osallistuivat tasapuolisesti tiedonkulkuun. Hajautetussa ruoanjakelujärjestelmässä sairaala-apulaiset osallistuivat eniten tiedon välittämiseen ravintokeskukseen. Enemmistö koki ravintokeskuksen ja osaston välisten yhteisten palaverien parantavan tiedonkulkua ja yhteistyötä ja palaverien aiheet koettiin hyödyllisiksi. Palavereihin osallistuminen oli kuitenkin kaikissa ammattiryhmissä vähäistä ja koettiinkin, että palavereja ei ollut riittävästi. Työnjako potilaan ruokaa koskevien tietojen välityksessä koettiin selkeäksi ja potilaan ruokailussa tapahtuneet muutokset kirjattiin tai välitettiin suullisesti eteenpäin. Ravitsemustilaa arvioitiin riittävän usein ja ruokavalio tarkistettiin säännöllisesti ravitsemusongelmien yhteydessä. Potilaan mielipiteet otettiin huomioon ruokatilausta tehtäessä, mutta koettiin, että potilaalta ei kysytty riittävästi palautetta ravitsemuksesta eikä palautetta välitetty ravintokeskukseen. Tämä opinnäytetyö osoitti, että tiedonkulun ja yhteistyön ylläpitäminen on tärkeää, jotta voidaan edistää vanhuspotilaan ravitsemusta. Säännölliset palaverit ravintokeskuksen ja osaston välillä takaavat, että ajankohtainen tieto välittyy molemminpuolisesti potilaan ravitsemushoidon osapuolille. Tutkimuksen tuloksia ei voi sellaisenaan yleistää, vaan lisää tutkimusta aiheesta tarvitaan, jotta saadaan vertailukohteita. Tuloksia voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavina.