Afaattisen potilaan kohtaaminen ja vuorovaikutussuhde hoitajan näkökulmasta
Nurminen, Liisa; Heimonen, Paula; Isoviita, Katri (2010)
Nurminen, Liisa
Heimonen, Paula
Isoviita, Katri
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121618502
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121618502
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Aivoverenkiertohäiriöihin sairastuu vuosittain noin 14 000 suomalaista ja vajaat 5000 sairastuneista menehtyy. Aivoinfarktin ja muiden aivovaurioiden aiheuttamista seurauksista afasia on yksi vaikeimmista toimintahäiriöistä. Afasia voi vaikeuttaa ihmisen kykyä kommunikoida ja heikentää psyykkistä hyvinvointia, jolloin hoitajan vuorovaikutustaidot korostuvat.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää Keski-Suomen keskussairaalan kuntoutusosasto 27 hoitajien kokemuksia kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja kommunikoinnista afasiapotilaiden kohdalla. Tavoitteena oli tiedon kokoaminen ja esille tuominen osastolle näistä kokemuksista, tuntemuksista ja hoitotyön käytännöistä afasiapotilaan kohdalla. Lisäksi tavoitteena oli löytää hoitajien kokemuksista esiin nousevia kehityshaasteita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja siihen osallistui 6 hoitajaa, joiden työkokemus osastolla 27 vaihteli kuukausista vuosikymmeneen. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluin ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Hoitajat kuvasivat afasiapotilaan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen sujuvan pääpiirteittäin onnistuneesti. Onnistumiset arjen toiminnoissa, potilaan ymmärretyksi tuleminen ja toiminta hänen toiveidensa mukaan kuvasivat onnistunutta vuorovaikutusta. Potilaan tunteminen ja rauhallisuus vaikuttivat tilanteiden onnistumiseen. Kiire, tilojen ahtaus ja häly koettiin heikentävinä tekijöinä. Epäonnistumiseen vuorovaikutuksessa johtivat potilaan ymmärtämättä jääminen, ahdistus ja toiminta vastoin potilaan tahtoa. Rauhallisuus ja kokemus koettiin vahvuuksiksi hoitotyössä, kiireen tuomat vaikutukset heikkouksiksi. Terapeuteilta saatu tieto oli merkityksellistä. Apuvälineiden käyttö oli vähäistä, johtuen sekä kiireestä että tiedon puutteesta.
Tutkimustuloksista saatiin koottua hyödyllistä tietoa osastolle. Kehittämishaasteita ovat mm. uuden työntekijän perehdytyksen kehittäminen afasiapotilaan kohtaamisessa ja apuvälineiden käytön kehittäminen ja kiireeseen ja tiloihin vaikuttaminen. Työnohjauksen tarve oli vaihteleva, akuuttia tarvetta ei noussut esille.
Aivoverenkiertohäiriöihin sairastuu vuosittain noin 14 000 suomalaista ja vajaat 5000 sairastuneista menehtyy. Aivoinfarktin ja muiden aivovaurioiden aiheuttamista seurauksista afasia on yksi vaikeimmista toimintahäiriöistä. Afasia voi vaikeuttaa ihmisen kykyä kommunikoida ja heikentää psyykkistä hyvinvointia, jolloin hoitajan vuorovaikutustaidot korostuvat.
Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää Keski-Suomen keskussairaalan kuntoutusosasto 27 hoitajien kokemuksia kohtaamisesta, vuorovaikutuksesta ja kommunikoinnista afasiapotilaiden kohdalla. Tavoitteena oli tiedon kokoaminen ja esille tuominen osastolle näistä kokemuksista, tuntemuksista ja hoitotyön käytännöistä afasiapotilaan kohdalla. Lisäksi tavoitteena oli löytää hoitajien kokemuksista esiin nousevia kehityshaasteita. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena ja siihen osallistui 6 hoitajaa, joiden työkokemus osastolla 27 vaihteli kuukausista vuosikymmeneen. Aineistonkeruu suoritettiin teemahaastatteluin ja analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.
Hoitajat kuvasivat afasiapotilaan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen sujuvan pääpiirteittäin onnistuneesti. Onnistumiset arjen toiminnoissa, potilaan ymmärretyksi tuleminen ja toiminta hänen toiveidensa mukaan kuvasivat onnistunutta vuorovaikutusta. Potilaan tunteminen ja rauhallisuus vaikuttivat tilanteiden onnistumiseen. Kiire, tilojen ahtaus ja häly koettiin heikentävinä tekijöinä. Epäonnistumiseen vuorovaikutuksessa johtivat potilaan ymmärtämättä jääminen, ahdistus ja toiminta vastoin potilaan tahtoa. Rauhallisuus ja kokemus koettiin vahvuuksiksi hoitotyössä, kiireen tuomat vaikutukset heikkouksiksi. Terapeuteilta saatu tieto oli merkityksellistä. Apuvälineiden käyttö oli vähäistä, johtuen sekä kiireestä että tiedon puutteesta.
Tutkimustuloksista saatiin koottua hyödyllistä tietoa osastolle. Kehittämishaasteita ovat mm. uuden työntekijän perehdytyksen kehittäminen afasiapotilaan kohtaamisessa ja apuvälineiden käytön kehittäminen ja kiireeseen ja tiloihin vaikuttaminen. Työnohjauksen tarve oli vaihteleva, akuuttia tarvetta ei noussut esille.