Kehitysvammaisten osallisuuden kokeminen
Mäkinen, Sini (2010)
Mäkinen, Sini
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121317956
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121317956
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, miten lappeenrantalaiset, tuetun tai ohjatun asumisen yksiköissä asuvat aikuiset, puhumalla kommunikoivat kehitysvammaiset ihmiset kokevat osallisuutta. Osallisuus koostuu kolmesta osatekijästä: kokemuksesta, että on aktiivinen toimija ja osallistuja; tunteesta, että kuuluu yhteisöön ja yhteiskuntaan sekä mahdollisuudesta vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin. Tavoitteena oli tutkia, miten nämä osallisuuden edellytykset täyttyvät kehitysvammaisten ihmisten kohdalla ja mitä esteitä niiden toteutumiselle mahdollisesti on.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Seitsemän haastateltavaa valittiin satunnaisesti ja haastattelut nauhoitettiin. Litteroitu aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Tulosten perusteella kehitysvammaisilla ihmisillä oli melko runsaasti osallistumisen kokemuksia, joskaan tuen puute ei mahdollistanut täysivaltaista osallistumista. Myöskään kehitysvammaisten toiveita osallistumiseen ei ollut aina selvitetty. Kehitysvammaiset harrastivat myös usein erillään yleisistä harrasteryhmistä, mikä ei mahdollistanut laajempaa sosiaalista kanssakäymistä.
Kehitysvammaisten ihmisten sosiaalinen verkosto oli usein rajoittunut oman perheen lisäksi asumisyksikön henkilökuntaan ja asukkaisiin ja tuttavapiiri oli suppea. Kehitysvammaisilla oli myös yksinäisyyden kokemuksia. Asumisyksikössä asuminen loi kuitenkin tunnetta joukkoon kuulumisesta.
Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa oli heikko ja riippuvainen muista. Omista asioista päättäminen koettiin kuitenkin hyvin tärkeäksi. Osalla kehitysvammaisista esiintyi myös haluttomuutta päättää itse omista asioistaan. Vaikuttamisen esteet olivat sekä rakenteellisia että asenteellisia. Yhteisiin asioihin vaikuttamista ei sen sijaan pidetty kovin tärkeänä tai kiinnostavana. Kaikkiaan tuloksista voidaan päätellä, että kehitysvammaisten ihmisten osallisuuden kokemus jää osittain puutteelliseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Seitsemän haastateltavaa valittiin satunnaisesti ja haastattelut nauhoitettiin. Litteroitu aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysimenetelmää käyttäen.
Tulosten perusteella kehitysvammaisilla ihmisillä oli melko runsaasti osallistumisen kokemuksia, joskaan tuen puute ei mahdollistanut täysivaltaista osallistumista. Myöskään kehitysvammaisten toiveita osallistumiseen ei ollut aina selvitetty. Kehitysvammaiset harrastivat myös usein erillään yleisistä harrasteryhmistä, mikä ei mahdollistanut laajempaa sosiaalista kanssakäymistä.
Kehitysvammaisten ihmisten sosiaalinen verkosto oli usein rajoittunut oman perheen lisäksi asumisyksikön henkilökuntaan ja asukkaisiin ja tuttavapiiri oli suppea. Kehitysvammaisilla oli myös yksinäisyyden kokemuksia. Asumisyksikössä asuminen loi kuitenkin tunnetta joukkoon kuulumisesta.
Kehitysvammaisten itsemääräämisoikeus ja mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa oli heikko ja riippuvainen muista. Omista asioista päättäminen koettiin kuitenkin hyvin tärkeäksi. Osalla kehitysvammaisista esiintyi myös haluttomuutta päättää itse omista asioistaan. Vaikuttamisen esteet olivat sekä rakenteellisia että asenteellisia. Yhteisiin asioihin vaikuttamista ei sen sijaan pidetty kovin tärkeänä tai kiinnostavana. Kaikkiaan tuloksista voidaan päätellä, että kehitysvammaisten ihmisten osallisuuden kokemus jää osittain puutteelliseksi.