Perhehoitajan työn haasteita vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen lyhytaikaisessa hoidossa Pohjois-Kymeenlaaksossa
Seppälä, Anu (2010)
Seppälä, Anu
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121217911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121217911
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten lyhytaikaista perhehoitoa. Lyhytaikaisella perhehoidolla tuetaan omaisten jaksamista sekä omaishoidon lakisääteisten vapaiden pitämistä. Työn tavoitteena oli tutkia, millaisia tarpeita ja toiveita vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten lyhytaikaisella perhehoitajalla on tilapäishoitoon liittyen. Tavoitteena oli myös tutkia, millaista tukea perhehoitajat toivovat työssään. Työn tilaaja on Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Socom Oy:n vammaistyön kehittämisverkosto. Vuonna 2009 perustetun lyhytaikaishoidon työryhmän tarkoituksena on käyttää tämän tutkimuksen tuloksia kehittämistyössään.
Tutkimukseen osallistui kaksi perhehoitajaa (Eija ja Pirkko), jotka toimivat oman toimensa ohella omaishoidon sijaisina Pohjois-Kymenlaaksossa. Kouvolan kaupungin sosiaalitoimisto nimesi perhehoitajat. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Teoreettisena viitekehyksenä oli käytetty ekokulttuuria sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden määrittelyä. Lisäksi työssä tarkasteltiin omaishoitajakäsitettä. Ekokulttuurinen näkökulma painottaa kodin ja hyvien ihmissuhteiden merkitystä lapselle ja siksi perhehoitoa voidaan lähestyä juuri tästä näkökulmasta. Parhaimmassa tapauksessa lapsi on hoidossa kuin kotonaan, turvallisten ja välittävien perhehoitajien kanssa. Kun perhehoitaja ammattilaisena ymmärtää lapsen tai nuoren perhettä ja sen kulttuuria, hän voi tarjota mahdollisuuksien mukaan hoidettavalleen tuttua ja turvallista arkea omassa kodissaan.
Tutkimustulosten mukaan perhehoitajat kokivat perhehoitajana toimimisen positiivisena eikä kumpikaan ole katunut perhehoitajaksi ryhtymistä. Molemmat perhehoitajat toivoivat parempaa koulutusta ja työn korkeampaa arvostusta niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti. Tutkimuksen pohjalta voi todeta, ettei perhehoitajan asema ole yhteiskunnassamme siinä arvossa, jonka se ansaitsisi.
Tutkimukseen osallistui kaksi perhehoitajaa (Eija ja Pirkko), jotka toimivat oman toimensa ohella omaishoidon sijaisina Pohjois-Kymenlaaksossa. Kouvolan kaupungin sosiaalitoimisto nimesi perhehoitajat. Tiedonkeruumenetelminä käytettiin puolistrukturoitua haastattelua eli teemahaastattelua ja osallistuvaa havainnointia. Tutkimus oli kvalitatiivinen, ja tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.
Teoreettisena viitekehyksenä oli käytetty ekokulttuuria sekä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden määrittelyä. Lisäksi työssä tarkasteltiin omaishoitajakäsitettä. Ekokulttuurinen näkökulma painottaa kodin ja hyvien ihmissuhteiden merkitystä lapselle ja siksi perhehoitoa voidaan lähestyä juuri tästä näkökulmasta. Parhaimmassa tapauksessa lapsi on hoidossa kuin kotonaan, turvallisten ja välittävien perhehoitajien kanssa. Kun perhehoitaja ammattilaisena ymmärtää lapsen tai nuoren perhettä ja sen kulttuuria, hän voi tarjota mahdollisuuksien mukaan hoidettavalleen tuttua ja turvallista arkea omassa kodissaan.
Tutkimustulosten mukaan perhehoitajat kokivat perhehoitajana toimimisen positiivisena eikä kumpikaan ole katunut perhehoitajaksi ryhtymistä. Molemmat perhehoitajat toivoivat parempaa koulutusta ja työn korkeampaa arvostusta niin sosiaalisesti kuin taloudellisesti. Tutkimuksen pohjalta voi todeta, ettei perhehoitajan asema ole yhteiskunnassamme siinä arvossa, jonka se ansaitsisi.