Työuupumuksen riskikartoitus
Saviranta, Jenny (2009)
Saviranta, Jenny
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903271812
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200903271812
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää Vantaan kaupungin kotihoidon yötyöntekijöiden työssä uupumisen riskiä. Työuupumuksella tarkoitetaan pitkäaikaista väsymystilaa ja työn mielekkyyden häviämistä. Teorioiden pohjalta kartoitettiin työuupumuksen riskitekijöitä, oireita ja uupumisen hallintakeinoja. Aineiston keruuta ohjasivat työuupumuksen teoreettiset lähtökohdat ja ne jaettiin työstä, organisaatiosta ja työntekijän persoonallisuudesta johtuviin tekijöihin. Työssä uupuminen luokiteltiin fyysisesti, psyykkisesti ja emotionaalisesti ilmeneviin oireisiin. Tutkimusteoria koottiin vanhustyöhön ja uupumiseen liittyvästä kirjallisuudesta, aikaisemmista aiheeseen liittyvistä tutkimuksista sekä Internet-lähteistä.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen ja siihen osallistui yhteensä kuusi yöhoivatyöntekijää Itä- ja Länsi-Vantaan kotihoitoyksiköstä. Otos valittiin harkinnanvaraisesti ja kohderyhmä haastateltiin teemahaastattelumenetelmällä syksyllä 2008. Haastatteluissa käytettiin apuna äänityslaitetta.
Tutkimustulosten perusteella työntekijät eivät olleet kokeneet kokonaisvaltaista uupumusta työssään, mutta uupumukseen johtavia yksittäisiä oireita ja riskitekijöitä kuitenkin löytyi. Oireina tuli vahvimmin esille heikentynyt ammatillinen itsetunto, turhautuneisuus ja väsymys. Työuupumuksen riskitekijöitä löytyi työmotivaatiotekijöistä, tiimityöskentelyn tukemisesta, työnjohdosta, palautejärjestelmästä, työhyvinvoinnin ylläpidon tukemisesta, sijaisten vaihtuvuudesta sekä oman työn vaikutusmahdollisuuksista. Työuupumuksen riskitekijöitä voitaisiin vähentää esimerkiksi selkeyttämällä esimiehen asemaa ja lisäämällä palautteenantoa, välttämällä sijaistyöntekijöiden vaihtuvuutta, lisäämällä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omassa työssään, tukemalla tiimihenkeä yhteisillä tapahtumilla, parantamalla työterveydenhuollon aktiivisuutta sekä vähentämällä työn rutiininomaisuutta työtehtävien ja työparien vaihtelulla.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käyttäen ja siihen osallistui yhteensä kuusi yöhoivatyöntekijää Itä- ja Länsi-Vantaan kotihoitoyksiköstä. Otos valittiin harkinnanvaraisesti ja kohderyhmä haastateltiin teemahaastattelumenetelmällä syksyllä 2008. Haastatteluissa käytettiin apuna äänityslaitetta.
Tutkimustulosten perusteella työntekijät eivät olleet kokeneet kokonaisvaltaista uupumusta työssään, mutta uupumukseen johtavia yksittäisiä oireita ja riskitekijöitä kuitenkin löytyi. Oireina tuli vahvimmin esille heikentynyt ammatillinen itsetunto, turhautuneisuus ja väsymys. Työuupumuksen riskitekijöitä löytyi työmotivaatiotekijöistä, tiimityöskentelyn tukemisesta, työnjohdosta, palautejärjestelmästä, työhyvinvoinnin ylläpidon tukemisesta, sijaisten vaihtuvuudesta sekä oman työn vaikutusmahdollisuuksista. Työuupumuksen riskitekijöitä voitaisiin vähentää esimerkiksi selkeyttämällä esimiehen asemaa ja lisäämällä palautteenantoa, välttämällä sijaistyöntekijöiden vaihtuvuutta, lisäämällä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omassa työssään, tukemalla tiimihenkeä yhteisillä tapahtumilla, parantamalla työterveydenhuollon aktiivisuutta sekä vähentämällä työn rutiininomaisuutta työtehtävien ja työparien vaihtelulla.