Kauneudesta ja lihasta
Kähönen, Jenna (2019)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052311461
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052311461
Tiivistelmä
Opinnäytetyötekstissä käydään läpi Aarne Kinnusen määritelmää ihmisen tarpeesta kokea kauneutta. Tekstissä nostetaan esille myös Carol Korsmeyerin ja Bernard Bosanquetin määritelmiä erilaisista kauneuden tasoista sekä Umberto Econ näkemystä kauneuden ja rumuuden suhteesta toisiinsa.
Opinnäytetyö käsittelee ihmiskuvan esittämistä tavalla mikä sisältää paljon kauneutta, kantaen kuitenkin samalla rumia tai vastenmielisiä piirteitä. Esimerkiksi kauneuden ja vastenmielisyyden käytöstä nostetaan Jenny Savillen maalauksia sekä Body Worlds -näyttelyn teoksia, jotka kantavat epämiellyttävällä tavalla teemaa ihmisen lihallisuudesta tai ruumiillisuudesta, kuitenkin esitettynä tavalla, joka on visuaalinen ja kaunis.
Jenna Kähönen pyrkii omassa työskentelyssään tasapainoon kauniin tekniikan ja epämiellyttävän aiheen välillä. Teokset kuvaavat ihmistä ruumiillisesta näkökulmasta, epämiellyttävissä asennoissa. Niissä on viitteitä ihmisen sisäiseen suonistoon ja kudokseen. Tavoitteena on kauneuden käyttäminen tavalla, joka ei herätä katsojassa liikaa ihailua, vaan pikemminkin nostattaa katsojassa epämukavuutta tai hienovaraista vastenmielisyyden tunnetta.
Opinnäytetyö käsittelee ihmiskuvan esittämistä tavalla mikä sisältää paljon kauneutta, kantaen kuitenkin samalla rumia tai vastenmielisiä piirteitä. Esimerkiksi kauneuden ja vastenmielisyyden käytöstä nostetaan Jenny Savillen maalauksia sekä Body Worlds -näyttelyn teoksia, jotka kantavat epämiellyttävällä tavalla teemaa ihmisen lihallisuudesta tai ruumiillisuudesta, kuitenkin esitettynä tavalla, joka on visuaalinen ja kaunis.
Jenna Kähönen pyrkii omassa työskentelyssään tasapainoon kauniin tekniikan ja epämiellyttävän aiheen välillä. Teokset kuvaavat ihmistä ruumiillisesta näkökulmasta, epämiellyttävissä asennoissa. Niissä on viitteitä ihmisen sisäiseen suonistoon ja kudokseen. Tavoitteena on kauneuden käyttäminen tavalla, joka ei herätä katsojassa liikaa ihailua, vaan pikemminkin nostattaa katsojassa epämukavuutta tai hienovaraista vastenmielisyyden tunnetta.