Oikeudenmukaisuutta vai huolenpitoa? Eettiset ongelmat ja niiden ratkaiseminen sosionomien työssä
Kallunki, Elina (2019)
Kallunki, Elina
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019062817590
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019062817590
Tiivistelmä
Suomessa on meneillään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistaminen, jolla pyritään lisäämään palvelujen kustannustehokkuutta sekä vähentämään hyvinvointi- ja terveyseroja. COPE-hankkeessa on pyritty vastaamaan uudistamisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Tämä opinnäytetyö liittyy COPE-hankkeen elinikäisen oppimisen osahankkeeseen, jossa on tutkittu ammatillista on-gelmanratkaisua ja päätöksenteon osaamista sekä kehitetty pedagogisia malleja elinikäisen oppi-misen tarpeisiin.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella sosiaaliohjaajien ja sosionomien työssään koh-taamia eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisutapoja huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden etiikan sekä arkielämän moraaliongelmien näkökulmasta. Vastaukset on kerätty COPE- hankkeen sosiaa-li- ja terveysalan ammattilaisille kohdentuneessa kyselyssä. Aineistoksi valikoitui 66 sosionomin ja sosiaaliohjaajan vastausta. Teoreettinen viitekehys muodostui sosiaalialan etiikan, sosiaalieettisten teorioiden sekä oikeudenmukaisuuden etiikan ja huolenpidon etiikan tarkastelusta. Tuloksia on analysoitu hyödyntäen Wark ja Krebsin (1996) arkielämän moraaliongelmien luokittelua ja Lyon-sin (1983) moraaliorientaatioiden luokittelua.
Yleisin ammattilaisten kohtaama ongelmatyyppi oli toisten tarpeisiin vastaaminen (39%). Säännön soveltamisen luokkaan, joka on Warkin ja Krebsin (1996) ulkopuolinen luokka, kuului 24 % eetti-sistä ongelmista. Oikeudenmukaisuuden etiikkaa oli käytetty 47 %:ssa eettistä ongelmista ja huo-lenpidon etiikkaa oli käytetty 29 %:ssa ongelmista. Sekä oikeudenmukaisuuden että huolenpidon etiikkaa oli käytetty 24 %:ssa ongelmista. Toisten tarpeisiin vastaaminen oli selkeästi huolenpidolli-sesti painottunutta ja säännön soveltaminen selkeästi oikeudenmukaisesti painottunutta. Useim-massa ongelmatyypeissä oli käytetty molempia ratkaisukeinoja. Eettisissä ongelmissa näkyivät myös asiakassuhteisiin, organisaatiomuutokseen ja työyhteisöön liittyvät haasteet.
Johtopäätöksenä todetaan, että sosiaalialan ammattilaisten työssä korostuu oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan välinen jännite. Sosiaalialan työssä tarvitaan laaja-alaista eettistä ymmär-rystä, herkkyyttä tunnistaa ristiriitatilanteita ja taitoja soveltaa eettisiä periaatteita omaan työhön. Opiskelijoiden tulisi kyetä kehittämään valmiuksiaan kohdata vaikeita päätöksentekotilanteita sekä yhteisöllisiä keinoja selviytyä työssä. Harjaantumista eettisiin ristiriitatilanteisiin tulisi kehittää. Täs-sä voidaan hyödyntää eettisten ristiriitatilanteiden pohdintaa, simulaatio-opetusta ja toisen per-spektiivin ottamisen taitoa. Kehittämisehdotuksena esitetään myös reflektointitaitojen ja eettisen osaamisen kehittämistä työelämässä erilaisten menetelmien avulla. Tässä voidaan hyödyntää esi-merkiksi Kuvastin -menetelmää (Yliruka 2015) tai eettisiä verkkokeskusteluja (Juujärvi 2018). Myös eettistä johtajuutta tulee kehittää, sillä eettisellä johtajuudella on vaikutuksensa myös sosi-aalialan ammattilaisten eettiseen toimintaan.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella sosiaaliohjaajien ja sosionomien työssään koh-taamia eettisiä ongelmia ja niiden ratkaisutapoja huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden etiikan sekä arkielämän moraaliongelmien näkökulmasta. Vastaukset on kerätty COPE- hankkeen sosiaa-li- ja terveysalan ammattilaisille kohdentuneessa kyselyssä. Aineistoksi valikoitui 66 sosionomin ja sosiaaliohjaajan vastausta. Teoreettinen viitekehys muodostui sosiaalialan etiikan, sosiaalieettisten teorioiden sekä oikeudenmukaisuuden etiikan ja huolenpidon etiikan tarkastelusta. Tuloksia on analysoitu hyödyntäen Wark ja Krebsin (1996) arkielämän moraaliongelmien luokittelua ja Lyon-sin (1983) moraaliorientaatioiden luokittelua.
Yleisin ammattilaisten kohtaama ongelmatyyppi oli toisten tarpeisiin vastaaminen (39%). Säännön soveltamisen luokkaan, joka on Warkin ja Krebsin (1996) ulkopuolinen luokka, kuului 24 % eetti-sistä ongelmista. Oikeudenmukaisuuden etiikkaa oli käytetty 47 %:ssa eettistä ongelmista ja huo-lenpidon etiikkaa oli käytetty 29 %:ssa ongelmista. Sekä oikeudenmukaisuuden että huolenpidon etiikkaa oli käytetty 24 %:ssa ongelmista. Toisten tarpeisiin vastaaminen oli selkeästi huolenpidolli-sesti painottunutta ja säännön soveltaminen selkeästi oikeudenmukaisesti painottunutta. Useim-massa ongelmatyypeissä oli käytetty molempia ratkaisukeinoja. Eettisissä ongelmissa näkyivät myös asiakassuhteisiin, organisaatiomuutokseen ja työyhteisöön liittyvät haasteet.
Johtopäätöksenä todetaan, että sosiaalialan ammattilaisten työssä korostuu oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan välinen jännite. Sosiaalialan työssä tarvitaan laaja-alaista eettistä ymmär-rystä, herkkyyttä tunnistaa ristiriitatilanteita ja taitoja soveltaa eettisiä periaatteita omaan työhön. Opiskelijoiden tulisi kyetä kehittämään valmiuksiaan kohdata vaikeita päätöksentekotilanteita sekä yhteisöllisiä keinoja selviytyä työssä. Harjaantumista eettisiin ristiriitatilanteisiin tulisi kehittää. Täs-sä voidaan hyödyntää eettisten ristiriitatilanteiden pohdintaa, simulaatio-opetusta ja toisen per-spektiivin ottamisen taitoa. Kehittämisehdotuksena esitetään myös reflektointitaitojen ja eettisen osaamisen kehittämistä työelämässä erilaisten menetelmien avulla. Tässä voidaan hyödyntää esi-merkiksi Kuvastin -menetelmää (Yliruka 2015) tai eettisiä verkkokeskusteluja (Juujärvi 2018). Myös eettistä johtajuutta tulee kehittää, sillä eettisellä johtajuudella on vaikutuksensa myös sosi-aalialan ammattilaisten eettiseen toimintaan.