TARINOITA IKUISESTA IKÄVÄSTÄ : Kolmen naisen kokemuksia läheisen ihmisen menetyksestä, surusta ja surutyöstä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, millaiseksi läheisensä menettäneet kriisikeskuksen asiakkaat kokivat surunsa ja surutyöprosessinsa. Työssä selvitettiin, millaisia muutoksia surijat olivat kohdanneet menetyksen jälkeisen surutyön aikana ja millainen heidän tarinansa oli. Lisäksi tutkittiin, mitkä tekijät edistivät surijoiden selviytymistä. Tavoitteena oli lisätä tietoa surun moniulotteisuudesta sekä edistää sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöstön ja opiskelijoiden ymmärrystä menetyksen kokeneita ihmisiä kohtaan.

Tutkimusotteena oli laadullinen narratiivinen tutkimus. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea naista, jotka olivat menettäneet yhden tai useamman läheisen ihmisen. Haastateltavat olivat Joensuun kriisikeskuksen asiakkaita. Jokaista heistä haastateltiin kahteen kertaan kesän 2010 aikana. Haastattelutyyppinä oli avoin haastattelu. Aineisto analysoitiin teemoittelemalla sekä käyttämällä juonirakenneanalyysia.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että haastateltavien suru oli ainutlaatuinen, elävä prosessi, johon sisältyi sekä myönteisiä että kielteisiä muutoksia. Selviytymistä edistivät kriisikeskukselta saadun ammattiavun lisäksi etenkin työ, opiskelu, oma aika, sosiaalinen tuki, puhuminen ja myönteinen ajattelu. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että etenkin uusi surukäsitys sekä osittain myös vaiheteoriat ovat käyttökelpoisia surun jäsentämisen välineitä. Tulokset paljastivat yllättäen, että surijan surua ei pyritä aina kiirehtimään yhteiskunnassamme. Tulosten perusteella ammattiauttajia on syytä muistuttaa surun vaikutusten holistisuudesta ja surun yksilöllisyydestä. Lisää tietoa tarvitaan ennen kaikkea surun yhteisöllisyydestä.

The purpose of this thesis was to investigate how the clients of Joensuu Crisis Centre experienced their grief and grief work. The goals of the thesis were 1) to define what kind of vicissitudes the mourners had encountered after the bereavement and 2) to study what their narrative was like. In addition, it was examined which factors contri-buted to the mourners’ coping. Furthermore, other aims were to increase the knowledge of grief’s diversity and to promote understanding towards people who have experienced bereavement.

The thesis was a qualitative narrative study. Data for this study was gathered by interviewing informally three female clients of Crisis Centre. All of them had lost one or several people close to them. The mourners were interviewed twice during the summer of 2010. The data was analyzed by dividing it into themes and by examining the structure of storylines.

The results of the thesis indicated that grief is a unique, dynamic process that contains both positive and negative changes. In addition to the professional help they got from the Crisis Centre, the women felt that their coping was especially supported by working, studying, having time for themselves, getting social support, talking and thinking positively. On the basis of the results of this research, it can be stated that particularly the new comprehension of grief and partly the grief stage theories are useful when we aim at structuring grief. The results surprisingly revealed that people do not always try to hasten mourners’ grief work in our society. The results imply that professional helpers should be reminded of the holistic impacts of grief and individuality in grieving. All in all, more knowledge about the communal aspect of grief and sorrow is needed.