Vihollisia vai veljiä? : Kuinka Lähi-itä näyttäytyy suomalaisten lehtien kulttuurisivuilla
Hyppänen, Sonja (2010)
Hyppänen, Sonja
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916190
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112916190
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Hyppänen, Sonja. Vihollisia vai veljiä – Kuinka Lähi-itä näyttäytyy suomalaisten lehtien kulttuurisivuilla. Turku, syksy 2010, 43 s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turun toimipaikka, viestinnän koulutusohjelma, Medianomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella suomalaisten lehtien kulttuurijuttuja Lähi-idästä.
Analysoin, miten Lähi-itää käsittelevät kulttuurijutut muokkaavat kuvaa vieraan kulttuurin edustajista ja miten ne käsittelevät mahdollista toiseutta.
Tutkimusaineistona käytettiin Apu-lehden ja Suomen Kuvalehden vuoden 2009 numeroita sekä Helsingin Sanomien kulttuurisivuja lehden verkkoarkistosta vuodelta 2009. Lehtijuttuja analyysia varten kertyi näistä kolmesta lehdestä yhteensä 40. Lehdistä valittiin kaikki Lähi-idän kulttuuria käsittelevät jutut. Juttuja analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Määrällisesti jutuista eriteltiin seuraavat asiat: mistä kulttuurin tai taiteen muodosta kirjoitus kertoo, millä juttupaikalla se on, mistä maantieteellisestä alueesta se kertoo ja kuka siinä puhuu. Lisäksi analyysissa pohdittiin sitä, tuodaanko jutuissa esiin konfliktia, kansallisuutta tai uskontoa ja näyttäytyvätkö ihmiset enemmän stereotypioina vai inhimillisinä yksilöinä.
Lehtien kulttuurisivuilta löytyi selkeitä lehtikohtaisia eroja. Apu-lehden ja Suomen Kuvalehden sivuilla juttuja oli määrällisesti vähemmän. Niiden jutuissa suurimmassa osassa ei ollut haastateltu paikallisia, eivätkä nämä myöskään olleet kulttuurintekijöinä jutuissa. Apu-lehden ja Suomen Kuvalehden kulttuurijutut kertoivat kulttuurintuotteista, kuten elokuvista tai kirjoista, jotka sijoittuivat Lähi-itään tai kertoivat alueesta. Nämä tuotteet käsittelivät usein stereotyyppisesti Lähi-itään liittyviä konflikteja tai uskonnollista fundamentalismia.
Helsingin Sanomien jutuista noin kolmasosassa oli haastateltu Lähi-idässä asuvaa tai sieltä kotoisin olevaa kulttuurintekijää tai taiteilijaa. Niistä jutuista, joissa ei ollut paikallista haastateltavaa, stereotypioita ja toiseuttamista löytyi enemmän kuin jutuista, joissa oli paikallinen haastateltava. Vaikka taiteentekijöiden oma ääni poisti toiseutta, käsittelivät heidän teostensa kuten kirjojen, tai teatteriesitysten aiheet usein uutissivuilta tuttuja konflikteja, uskonnollista fundamentalismia tai ongelmallista hallintoa.
Opinnäytteeseen liittyy tuoteosa. Se on sarja verkkodokumentteja Palestiinan Länsirannalta. Dokumentit toteutettiin syksyllä 2009 ja keväällä 2010 yhdessä toisen Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijan, Eero Mäntymaan kanssa. Dokumenttien tarkoituksena oli tarjota toisenlaista kuvaa konfliktialueesta, sen ihmisistä ja kulttuurista.
Asiasanat: Lähi-itä, kulttuuri, kulttuurijournalismi, stereotypia, toiseus, kvalitatiivinen tutkimus, sanomalehti, aikakauslehti.
Hyppänen, Sonja. Vihollisia vai veljiä – Kuinka Lähi-itä näyttäytyy suomalaisten lehtien kulttuurisivuilla. Turku, syksy 2010, 43 s.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Turun toimipaikka, viestinnän koulutusohjelma, Medianomi (AMK).
Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella suomalaisten lehtien kulttuurijuttuja Lähi-idästä.
Analysoin, miten Lähi-itää käsittelevät kulttuurijutut muokkaavat kuvaa vieraan kulttuurin edustajista ja miten ne käsittelevät mahdollista toiseutta.
Tutkimusaineistona käytettiin Apu-lehden ja Suomen Kuvalehden vuoden 2009 numeroita sekä Helsingin Sanomien kulttuurisivuja lehden verkkoarkistosta vuodelta 2009. Lehtijuttuja analyysia varten kertyi näistä kolmesta lehdestä yhteensä 40. Lehdistä valittiin kaikki Lähi-idän kulttuuria käsittelevät jutut. Juttuja analysoitiin sekä määrällisesti että laadullisesti. Määrällisesti jutuista eriteltiin seuraavat asiat: mistä kulttuurin tai taiteen muodosta kirjoitus kertoo, millä juttupaikalla se on, mistä maantieteellisestä alueesta se kertoo ja kuka siinä puhuu. Lisäksi analyysissa pohdittiin sitä, tuodaanko jutuissa esiin konfliktia, kansallisuutta tai uskontoa ja näyttäytyvätkö ihmiset enemmän stereotypioina vai inhimillisinä yksilöinä.
Lehtien kulttuurisivuilta löytyi selkeitä lehtikohtaisia eroja. Apu-lehden ja Suomen Kuvalehden sivuilla juttuja oli määrällisesti vähemmän. Niiden jutuissa suurimmassa osassa ei ollut haastateltu paikallisia, eivätkä nämä myöskään olleet kulttuurintekijöinä jutuissa. Apu-lehden ja Suomen Kuvalehden kulttuurijutut kertoivat kulttuurintuotteista, kuten elokuvista tai kirjoista, jotka sijoittuivat Lähi-itään tai kertoivat alueesta. Nämä tuotteet käsittelivät usein stereotyyppisesti Lähi-itään liittyviä konflikteja tai uskonnollista fundamentalismia.
Helsingin Sanomien jutuista noin kolmasosassa oli haastateltu Lähi-idässä asuvaa tai sieltä kotoisin olevaa kulttuurintekijää tai taiteilijaa. Niistä jutuista, joissa ei ollut paikallista haastateltavaa, stereotypioita ja toiseuttamista löytyi enemmän kuin jutuista, joissa oli paikallinen haastateltava. Vaikka taiteentekijöiden oma ääni poisti toiseutta, käsittelivät heidän teostensa kuten kirjojen, tai teatteriesitysten aiheet usein uutissivuilta tuttuja konflikteja, uskonnollista fundamentalismia tai ongelmallista hallintoa.
Opinnäytteeseen liittyy tuoteosa. Se on sarja verkkodokumentteja Palestiinan Länsirannalta. Dokumentit toteutettiin syksyllä 2009 ja keväällä 2010 yhdessä toisen Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijan, Eero Mäntymaan kanssa. Dokumenttien tarkoituksena oli tarjota toisenlaista kuvaa konfliktialueesta, sen ihmisistä ja kulttuurista.
Asiasanat: Lähi-itä, kulttuuri, kulttuurijournalismi, stereotypia, toiseus, kvalitatiivinen tutkimus, sanomalehti, aikakauslehti.