Minkälaista ääntä ja ilmaisua vaaditaan hyvältä radiojuontajalta radion asiaohjelmissa ja -kanavissa?
Lomu, Heli (2010)
Lomu, Heli
Oulun seudun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010092013127
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010092013127
Tiivistelmä
Radio on siitä mielenkiintoinen väline, että kuuntelijat eivät näe puhujaa. Vaikutelma ja arviot puhujasta muodostuvat pelkästään äänen ja sen käytön perusteella. Se, mitä kuuntelijat ajattelevat radiojuontajasta, perustuu kuuntelijoiden omiin mielikuviin. Radiojuontajan paras työväline on hänen oma äänensä, jolla herätetään tunteita, koetaan elämyksiä ja pidetään kuuntelija kanavalla.
Ääni ja ilmaisu luovat perustan sille, mistä muodostuu hyvä radiojuontaja. Jos ääni ja ilmaisu ovat kunnossa, voidaan lähteä kohti muita hyvän radiojuontajan tarvitsemia osa-alueita. Tällaisia osa-alueita ovat esimerkiksi hyvä yleistieto ja -sivistys, erikoisasiantuntemus ja studiossa käytettävän tekniikan hallinta. Tässä tutkielmassa keskityn kuitenkin pohtimaan radiojuontajan hyvän äänen kriteerejä sekä ilmaisuvaatimuksia.
Viihde- ja asiajuontamisessa kriteerit ovat erilaisia. Viihteellisessä radiojuontamisessa on kyse enemmänkin jutustelevasta puhetyylistä. Asiakanavilla puhetilanteet ovat vaativampia ja journalistinen sisältö ja laadukkuus täytyy ottaa huomioon. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja menetelmänä käytän teemahaastattelua. Haastattelin tutkielmaani varten kolmea radiojuontajaa ja kahta tuottajaa Yle Radio Oulusta, Yle Radio 1:stä ja Yle Radio Suomesta.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että hyvän radiojuontajan tulee täyttää monenlaisia ääneen ja ilmaisuun liittyviä vaatimuksia. Samalla kuitenkin monet äänen ja ilmaisun kriteerit ovat persoonakohtaisia ja synnynnäisiä. Radiojuontajan äänen tulee olla selkeä, luonnollinen, ilmeikäs ja soiva. Radiojuontajan persoonan pitää puolestaan olla omanlaisensa ja tunnistettavissa. Studioon täytyy asiakanavapuolella mennä omana itsenään ja luottaa siihen, että oma persoona kelpaa kuuntelijoille. Juontajalla tulee olla iso valikoima ilmaistavia tunteita käytössään.
Yksi mielenkiintoinen tutkimuskohde on sanaton viestintä ja hiljaisuuden hallitseminen. Kaikki haastateltavat pitivät erittäin tärkeänä, että radiojuontaja osaa myös puheen ohella kuunnella. Samoin korostettiin sitä, että vaikka radiossa kuva ei näy, kuuluvat ilmeet kuitenkin. Oma persoona välittyy esimerkiksi elekielestä ja asennoista. Äänestä kuuluu se, jos studiossa heiluttelee käsiä, vaihtaa pään asentoa, nauraa niska takakenossa tai hymyilee.
Opinnäytetyöstäni voi olla apua radiojuontajiksi haluaville, sillä se antaa yleiskuvaa asiakanavapuolen äänen ja ilmaisun vaatimuksista. Samalla opinnäytetyöstäni voi löytää myös viitteitä siitä, miten omaa ääntä ja ilmaisua kannattaa kehittää paremmaksi.
Ääni ja ilmaisu luovat perustan sille, mistä muodostuu hyvä radiojuontaja. Jos ääni ja ilmaisu ovat kunnossa, voidaan lähteä kohti muita hyvän radiojuontajan tarvitsemia osa-alueita. Tällaisia osa-alueita ovat esimerkiksi hyvä yleistieto ja -sivistys, erikoisasiantuntemus ja studiossa käytettävän tekniikan hallinta. Tässä tutkielmassa keskityn kuitenkin pohtimaan radiojuontajan hyvän äänen kriteerejä sekä ilmaisuvaatimuksia.
Viihde- ja asiajuontamisessa kriteerit ovat erilaisia. Viihteellisessä radiojuontamisessa on kyse enemmänkin jutustelevasta puhetyylistä. Asiakanavilla puhetilanteet ovat vaativampia ja journalistinen sisältö ja laadukkuus täytyy ottaa huomioon. Tutkimusote on kvalitatiivinen ja menetelmänä käytän teemahaastattelua. Haastattelin tutkielmaani varten kolmea radiojuontajaa ja kahta tuottajaa Yle Radio Oulusta, Yle Radio 1:stä ja Yle Radio Suomesta.
Tutkimustuloksista käy ilmi, että hyvän radiojuontajan tulee täyttää monenlaisia ääneen ja ilmaisuun liittyviä vaatimuksia. Samalla kuitenkin monet äänen ja ilmaisun kriteerit ovat persoonakohtaisia ja synnynnäisiä. Radiojuontajan äänen tulee olla selkeä, luonnollinen, ilmeikäs ja soiva. Radiojuontajan persoonan pitää puolestaan olla omanlaisensa ja tunnistettavissa. Studioon täytyy asiakanavapuolella mennä omana itsenään ja luottaa siihen, että oma persoona kelpaa kuuntelijoille. Juontajalla tulee olla iso valikoima ilmaistavia tunteita käytössään.
Yksi mielenkiintoinen tutkimuskohde on sanaton viestintä ja hiljaisuuden hallitseminen. Kaikki haastateltavat pitivät erittäin tärkeänä, että radiojuontaja osaa myös puheen ohella kuunnella. Samoin korostettiin sitä, että vaikka radiossa kuva ei näy, kuuluvat ilmeet kuitenkin. Oma persoona välittyy esimerkiksi elekielestä ja asennoista. Äänestä kuuluu se, jos studiossa heiluttelee käsiä, vaihtaa pään asentoa, nauraa niska takakenossa tai hymyilee.
Opinnäytetyöstäni voi olla apua radiojuontajiksi haluaville, sillä se antaa yleiskuvaa asiakanavapuolen äänen ja ilmaisun vaatimuksista. Samalla opinnäytetyöstäni voi löytää myös viitteitä siitä, miten omaa ääntä ja ilmaisua kannattaa kehittää paremmaksi.