Henkilöturvallisuuden vaaratilanteet Suomen Meripelastusseuran toiminnassa
Antola, Mikko (2009)
Antola, Mikko
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200902181478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200902181478
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen keskeinen tavoite oli luoda perusta Suomen Meripelastusseuran toiminnan henkilöturvallisuuden kehittämiselle teoriataustan ja meripelastajien tekemien henkilöturvallisuuden vaaratilannehavaintojen perusteella. Tutkimuksessa huomioitiin myös meripelastajien vaaratilanteiden välttämiseksi tekemiä toimenpide-ehdotuksia. Siinä keskityttiin tarkastelemaan Suomen Meripelastusseuran ydintoiminnoissa eli avustus-, pelastus-, partio- ja etsintätehtävissä havaittuja vaaratilanteita. Näiden lisäksi käsiteltiin vaaratilanteita, jotka oli havaittu päätehtävien suorittamista tukevissa toiminnoissa, kuten siirtoajoissa, koulutustapahtumissa ja alusten telakoinneissa.
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä hyväksikäyttäen. Sen ensimmäisessä vaiheessa kerättiin ja analysoitiin aineistoa kvantitatiivisesta näkökulmasta, jolloin saatiin numeerista tietoa tutkittavasta asiasta. Toisessa vaiheessa aineistoa kerättiin ja analysoitiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tällöin kyseessä oli meripelastajien kirjaamien henkilöturvallisuuden vaaratilannehavaintojen ja vaaratilanteiden välttämiseksi esittämien toimenpide-ehdotusten kokoaminen ja analysointi.
Tutkimus osoitti, että Suomen Meripelastusseuran kaikissa yllä mainituissa toiminnoissa on tapahtunut henkilöturvallisuuden vaaratilanteita. Tapahtumien lukumäärien ja toimintojen suoritusmäärien keskinäinen vertailu osoittaa vaaratilanteita tapahtuneen suhteellisesti eniten pelastus- ja etsintätehtävissä. Vaaratilanteista suurin osa on ollut tilanteita, joissa henkilöturvallisuutta vaarantava tapahtuma on ollut lähellä tapahtua, mutta siltä on kuitenkin vältytty. Suurimman osan kaikista henkilöturvallisuuden vaaratilanteista katsottiin johtuneen joko olosuhdetekijöistä tai inhimillisistä virheistä. Tämän johdosta tulisi vaikeissa olosuhteissa toimimiseen valmistautua entistäkin perusteellisemmin, muun muassa erityisesti turvallisuusnäkökohtia korostavan koulutuksen ja asteittain vaikeampiin olosuhteisiin vietävän harjoittelun avulla. Alusten päälliköiden tilannejohtaminen vaativissa olosuhteissa ja yllättävissä tilanteissa nähtiin myös kehityskohteeksi. Tämän johdosta tutkimuksessa luotiin teoriataustan ja vastausaineiston analysoinnin avulla avustus-, pelastus- ja etsintätehtävien johtamismalli.
Inhimillisinä tekijöinä vaaratilanteiden syntyyn katsottiin useimmiten vaikuttaneen meripelastajan varomattomuuden, osaamattomuuden tai huolimattomuuden. Meripelastajien ammattitaidon kehittämiseksi esitettiin tehokkaampien koulutustapahtumien järjestämistä, tiukempaa oppilasvalintaa sekä kokemuksen mukanaan tuomaa pätevöitymistä. Varomattomuuden ja huolimattomuuden katsottiin johtuvan lähinnä väärästä asenteesta. Varomattomuus nousi selkeästi yleisimmäksi henkilöturvallisuuden vaaratilannetta taustoittaneeksi tekijäksi. Tämän johdosta tulisi kiinnittää erityistä huomiota henkilöturvallisuutta korostavaan asennekasvatukseen osana kaikkea toimintaa ja etenkin osana jokaista koulutustapahtumaa.
Asiasanat: meripelastus, meripelastaja, meripelastusalus, henkilöturvallisuus, vaaratilanne, turvallisuuskoulutus
Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä hyväksikäyttäen. Sen ensimmäisessä vaiheessa kerättiin ja analysoitiin aineistoa kvantitatiivisesta näkökulmasta, jolloin saatiin numeerista tietoa tutkittavasta asiasta. Toisessa vaiheessa aineistoa kerättiin ja analysoitiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Tällöin kyseessä oli meripelastajien kirjaamien henkilöturvallisuuden vaaratilannehavaintojen ja vaaratilanteiden välttämiseksi esittämien toimenpide-ehdotusten kokoaminen ja analysointi.
Tutkimus osoitti, että Suomen Meripelastusseuran kaikissa yllä mainituissa toiminnoissa on tapahtunut henkilöturvallisuuden vaaratilanteita. Tapahtumien lukumäärien ja toimintojen suoritusmäärien keskinäinen vertailu osoittaa vaaratilanteita tapahtuneen suhteellisesti eniten pelastus- ja etsintätehtävissä. Vaaratilanteista suurin osa on ollut tilanteita, joissa henkilöturvallisuutta vaarantava tapahtuma on ollut lähellä tapahtua, mutta siltä on kuitenkin vältytty. Suurimman osan kaikista henkilöturvallisuuden vaaratilanteista katsottiin johtuneen joko olosuhdetekijöistä tai inhimillisistä virheistä. Tämän johdosta tulisi vaikeissa olosuhteissa toimimiseen valmistautua entistäkin perusteellisemmin, muun muassa erityisesti turvallisuusnäkökohtia korostavan koulutuksen ja asteittain vaikeampiin olosuhteisiin vietävän harjoittelun avulla. Alusten päälliköiden tilannejohtaminen vaativissa olosuhteissa ja yllättävissä tilanteissa nähtiin myös kehityskohteeksi. Tämän johdosta tutkimuksessa luotiin teoriataustan ja vastausaineiston analysoinnin avulla avustus-, pelastus- ja etsintätehtävien johtamismalli.
Inhimillisinä tekijöinä vaaratilanteiden syntyyn katsottiin useimmiten vaikuttaneen meripelastajan varomattomuuden, osaamattomuuden tai huolimattomuuden. Meripelastajien ammattitaidon kehittämiseksi esitettiin tehokkaampien koulutustapahtumien järjestämistä, tiukempaa oppilasvalintaa sekä kokemuksen mukanaan tuomaa pätevöitymistä. Varomattomuuden ja huolimattomuuden katsottiin johtuvan lähinnä väärästä asenteesta. Varomattomuus nousi selkeästi yleisimmäksi henkilöturvallisuuden vaaratilannetta taustoittaneeksi tekijäksi. Tämän johdosta tulisi kiinnittää erityistä huomiota henkilöturvallisuutta korostavaan asennekasvatukseen osana kaikkea toimintaa ja etenkin osana jokaista koulutustapahtumaa.
Asiasanat: meripelastus, meripelastaja, meripelastusalus, henkilöturvallisuus, vaaratilanne, turvallisuuskoulutus