Jatkuvan glukoosisensoroinnin saantikriteerit

Abstract

Diabetes on yksi suomalaisten kansantaudeista, jota sairastaa noin 10 % suomalaisista. Diabeteksen hyvällä omahoidolla on merkittävä vaikutus kansanterveydelle ja -taloudelle. Diabeetikon asuinpaikkakunta kuitenkin vaikuttaa nykyaikaisten hoitotarvikkeiden saatavuuteen näiden tuottamista eduista huolimatta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää diabeteshoitajille luodun kyselytutkimuksen avulla jatkuvan glukoosisensoroinnin saantikriteereitä ja saatavuutta eri sairaanhoitopiireissä sekä sitä, kuinka vuonna 2018 päivitetyn insuliininpuutosdiabeteksen Käypä hoito -suositus toteutuu käytännössä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa jatkuvan glukoosisensoroinnin saatavuudesta. Opinnäyteyön tilaajana toimi Suomen Diabetesliitto.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena, eli määrällisenä kyselytutkimuksena. Kysely saatekirjeineen jaettiin sähköpostitse Diabeteshoitajat ry:n kautta 496 diabeteshoitajalle, joista kyselyyn vastasi 64. Kyselylomake koostui monivalintakysymyksistä ja vapaan sanan osioista. Valtaosa (76 %) kyselytutkimukseen vastanneista työskenteli terveysasemalla ja useimmin jatkuva sensorointi myönnettiin tyypin 1 diabeetikolle tai monipistoshoitoiselle tyypin 2 diabeetikolle. Merkittävimmät kriteerit jatkuvan sensoroinnin myöntämiselle olivat toistuvat hypoglykemiat, vaikeasti saavutettavissa oleva hoitotasapaino sekä ammatti, jossa hypoglykemia muodostaa erityisen riskin.

Vähäisen vastausmäärän perusteella johtopäätösten tekeminen sairaanhoitopiirien eroista on vaikeaa. Vastauksissa havaittiin kuitenkin joitain sairaanhoitopiirien välisiä eroja. Osalle niistä löytyi selittäviä tekijöitä, kuten tiettyyn yksikköön kohdistettu hoito. Vastaajat kertoivat myös vapaan sanan osioissa omia kokemuksiaan siitä, miten asuinpaikkakunta voi vaikuttaa jatkuvan sensoroinnin myöntämiseen eri kriteereillä.

Diabetes is one of the most common chronic diseases of the Finnish population, with 10 % of us having some form of it. Efficient self-care of diabetes has a significant impact on the national health and economy of Finland. Even today, the region where a diabetic lives, affects the availability of the modern day care equipment, despite their advantages. In this Bachelor’s thesis, the criteria for the granting and availability of continuous glucose monitoring in hospital districts were researched with an online questionnaire to diabetic nurses. The aim was also to determine how the updated Current Care Guideline for the treatment of insulin dependent diabetes (2018) has been implemented into practice. The purpose of this study was to provide new information about the availability of continuous glucose monitoring, commissioned by the Finnish Diabetes Association.

The thesis was executed as a quantitative questionnaire study. The questionnaire and its fore letter were distributed via email to 496 diabetic nurses, who were members of the Diabeteshoitajat ry (Finnish Association of Diabetic Nurses). 64 answered the questionnaire consisting of multiple choice and open field questions. Most of the participants (76 %) worked in public health care centres. Continuous glucose monitoring was most often granted to a type 1 diabetic or an insulin dependent type 2 diabetic with the most significant criteria for granting being recurrent hypoglycaemias, difficulty of reaching therapeutic equilibrium and a vocation in which hypoglycaemia causes a considerable risk.

Comparing hospital districts within such a low number of answers, was difficult. However, the results implied some regional differences, of which a few could be explained by different policies within the hospital districts. In the open field sections, participants volunteered their observations of regional differences in criteria for granting continuous glucose monitoring.