Sattuma Istuimessa, osat I-VI : Kokemuksia tanssista Merce Cunninghamin sattuma-metodia mukaillen

Abstract

Merce Cunningham (1919–2009) oli nykytanssin merkittävä edelläkävijä. Hän osaltaan vaikutti siihen, millaiseksi moderni tanssi muotoutui ja millaisena se nähdään nykypäivänä. Cunninghamin uraauurtavat menetelmät perustuvat sattumaan, johon hän perehtyi kyllästyttyään varhaisen modernin tanssin raskaaseen, merkityksiä täynnä olevaan ilmaisuun. Hän pureutui metodinsa kautta tanssin olemukseen ja sen eri elementteihin sekä muutti ajan kuluessa tanssiajattelua viitoittaen tietä tuleville alan taiteilijoille. Taiteellinen opinnäytetyö keskittyy Cunninghamin sattuma-menetelmien mukailtuun käyttöön. Työssä hahmotetaan tanssija Sanna Neuvosen ja yleisön erilaisia ajatuksia ja tuntemuksia metodin käytöstä koreografisessa prosessissa sekä teoksen esityksissä. Tietoa osapuolten kokemuksista hankittiin erilaisten kyselyiden avulla. Teoksen liikemateriaali on kehkeytynyt pääasiassa sattuman kautta, mutta myös tehtävänanto ja improvisaatio voidaan nähdä huomionarvoisina keinoina. Koreografian työstämisen apuvälineinä on käytetty mm. eräänlaista liikesana-taulukkoa ja noppaa. Tanssijalle harjoitettujen koreografian eri osien järjestys esitykseen määräytyi vasta juuri ennen h-hetkeä suorittamalla arvonta yhdessä yleisön kanssa. Katsojat saivat heittää noppaa myös muista erilaisista teoksen muodon määrittävistä elementeistä, joita olivat koreografisen järjestyksen lisäksi vaatetus, musiikki ja tilallinen aloituskohta. Sattuma Istuimessa, osien I-VI taltioidut esitykset järjestettiin kahdessa osassa sunnuntaina 11.4.2010. Yleisön vastaamista kyselyistä on selvinnyt hyvin monenlaisia tuntemuksia. Pääosin teos oli kuitenkin koettu uteliaisuutta ja ajatuksia herättävänä kokonaisuutena. Tanssijan kokemukset sattuman parissa työskentelystä olivat olleet opettavaisia. Voidaan sanoa, että prosessi on havahduttanut henkilön ajattelemaan, vähintäänkin kokemaan, tanssia uudesta näkökulmasta.

Merce Cunningham (1919-2009) was a prominent pioneer of contemporary dance. He had a great influence on what became modern dance and how it is seen today. For the most part, Cunningham’s ground-breaking methods are based on chance, of which he learned all about after getting bored with the heavy and narrative modern dance in the 1940’s in America. Through his chance methods, Merce Cunningham dived deep into the core of dance and its different elements. He changed the conception of dance and thus paved the way to future generations of dance artists. The artistic thesis concentrates on adapting the use of Cunningham’s procedures of chance. It outlines the feelings and experiences of the viewers as well as the dancer Sanna Neuvonen, on the use of such methods during the process and performances. Information, from both sides, was gathered with inquiries. The material for sequences in the piece was created mainly by chance, although task solving and improvisation can also be seen as means worth noticing. When working on the choreography, tools such as dice and a chart were used accordingly to chance procedures. Prior to performances, the audience would throw the dice to determine the components of each dance. The final form of choreography was thereby cleared by using these interactive means. These specified elements are choreographic order, dancers clothing, music and spatial area for beginning the dance. Sattuma Istuimessa, parts I-VI was performed in two separate sections on Sunday 11th of April, 2010. Several different thoughts and feelings were found in the results. The viewers mainly found themselves to be curious about the piece and had some significant ideas coming to their minds. The dancer, on the other hand, thought working with chance was educational. All in all, the process has awakened people to considering dance from a new perspective.