Auton moottoritehon määritys kiihtyvyysmittauksen avulla
Kaukanen, Antti; Nevalainen, Lauri (2010)
Kaukanen, Antti
Nevalainen, Lauri
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010082612779
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010082612779
Tiivistelmä
Työn tarkoituksena oli tutkia kiihtyvyysmittarin käytön järkevyyttä ajoneuvojen moottoritehon mittaukseen.
Mittaustapa voisi tarjota järkevän ja edullisen vaihtoehdon perinteiselle jarrudynamometrille. Autojen
kiihtyvyydet mitattiin VBOX-merkkisellä tiedonkeräysjärjestelmällä, jonka jälkeen tiedoista laskettiin
autojen moottoriteho ajodynamiikan kaavoja hyväksi käyttäen. Työssä käyvimme läpi eri ajovastuksien
vaikutuksen auton kiihtyvyyteen, määritimme autojen ilmanvastus- ja vierinvastuskertoimia, ja
tärkeimpänä tarkastelimme mittaustavan tarkkuuden riittävyyttä.
Mittauskohteeksi on valittu mahdollisimman paljon erilaisia autoja, jotta autojen erojen vaikutus (esim.
suuri ja pieni otsapinta-ala) mittaukseen saadaan selvitettyä. Laskettuja tehokäyriä verrattiin myös perinteisellä
tyylillä mitattuihin tehokäyriin mittaustavan tarkkuuden tutkimista varten.
Työn tulokset osoittivat hieman yllättäen, että kiihtyvyyden perusteella mitatut tehokäyrät ovat tarkkuudeltaan
riittävän hyviä ns. harrastelijakäyttöön. Esimerkiksi auton virittämisen yhteydessä mitattavaan
tehomittaukseen metodi sopii hyvin, mutta kahden auton välisten tehoerojen mittaukseen suosittelemme
edelleen klassista tehomittausta. Kalliin hinnan vuoksi mittari kuitenkin on useimpien harrastelijoiden
käyttöön liian kallis, joten halvan ja luotettavan tehomittauksen etsintä jatkuu edelleen.
Mittaustapa voisi tarjota järkevän ja edullisen vaihtoehdon perinteiselle jarrudynamometrille. Autojen
kiihtyvyydet mitattiin VBOX-merkkisellä tiedonkeräysjärjestelmällä, jonka jälkeen tiedoista laskettiin
autojen moottoriteho ajodynamiikan kaavoja hyväksi käyttäen. Työssä käyvimme läpi eri ajovastuksien
vaikutuksen auton kiihtyvyyteen, määritimme autojen ilmanvastus- ja vierinvastuskertoimia, ja
tärkeimpänä tarkastelimme mittaustavan tarkkuuden riittävyyttä.
Mittauskohteeksi on valittu mahdollisimman paljon erilaisia autoja, jotta autojen erojen vaikutus (esim.
suuri ja pieni otsapinta-ala) mittaukseen saadaan selvitettyä. Laskettuja tehokäyriä verrattiin myös perinteisellä
tyylillä mitattuihin tehokäyriin mittaustavan tarkkuuden tutkimista varten.
Työn tulokset osoittivat hieman yllättäen, että kiihtyvyyden perusteella mitatut tehokäyrät ovat tarkkuudeltaan
riittävän hyviä ns. harrastelijakäyttöön. Esimerkiksi auton virittämisen yhteydessä mitattavaan
tehomittaukseen metodi sopii hyvin, mutta kahden auton välisten tehoerojen mittaukseen suosittelemme
edelleen klassista tehomittausta. Kalliin hinnan vuoksi mittari kuitenkin on useimpien harrastelijoiden
käyttöön liian kallis, joten halvan ja luotettavan tehomittauksen etsintä jatkuu edelleen.