Vimpan päälle : raportti Vantaanjokeen nousevien kalojen ylisiirtoprojektista vuonna 2009
Pohjola, Jan-Peter (2010)
Pohjola, Jan-Peter
Turun ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010053010972
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010053010972
Tiivistelmä
Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseura järjesti yhdessä Helsingin kaupungin liikuntaviraston, Riista- ja kalantutkimuslaitoksen ja useiden tukijoiden kanssa Vantaanjoen Vanhankaupunginkoskella kalojen ylisiirtoprojektin, joka sai projektinimekseen Vimpan Päälle. Ylisiirrettäväksi kohteeksi valittiin särkikaloihin kuuluva vimpa (Vimba vimba L.) joka on vuodesta 1985 ollut uhanalaisuusarviossa luokiteltuna silmälläpidettäväksi lajiksi (Rassi ym., 2001). Projekti sai kevään aikana runsaasti julkisuutta mediassa, mikä lisäsi tämän vähäarvoisena pidetyn lajin tunnettavuutta, sekä kohensi urbaanin likaviemärin mainetta kantaneen Vantaanjoen julkisuuskuvaa monimuotoisena luontoparatiisina, jonka tilasta välitetään.
Vanhankaupunginkoskella on vanha museoviraston suojelema voimalaitospato. Kosken itäiseen haaraan on vuonna 1999 valmistunut luontoa mukaileva kalatie. Koski on kuitenkin osoittautunut kaloille hankalasti noustavaksi ja ainoastaan taimen ja lohi ovat pystyneet todistettavasti nousemaan koskesta kohtalaisen hyvin.
Vimpoja pyydettiin Vanhankaupunginkosken alapuolelta, minkä jälkeen ne merkattiin ja siirrettiin padon yläpuolelle tai kuljetettiin ylemmäksi vesistöön. Vimpojen pyynnissä padon alapuolelta käytettiin pitkävartista perinnekalastusmenetelmiä; lippoa sekä katiskaa. Sen lisäksi Vanhankaupunginkosken suvantoon asetettiin tätä projektia varten kehitetyt sumput, johon kalamiehet saivat lahjoittaa saamiaan vimpojaan. Vimpoja siirrettiin 562 kpl, mikä on huomattavasti suurempi määrä kuin alun perin oli tavoitteena. Ylisiirtomenetelmä todettiin vimmalle erittäin toimivaksi ja menetelmää pystyy hyvin soveltamaan muualla, vastaavissa kohteissa. Myös uusi merkintätapa T-ankkurimerkeillä osoittautui käyvän myös särkikalojen merkintään, mistä ei ollut aikaisempaa kokemusta ainakaan Suomessa. Projektivuonna havaittiin ensimmäisen kerran myös pienen määrän vimpoja nousevan omin avuin kalatiestä ylös, johon selvää syytä emme vielä tiedä.
Vanhankaupunginkoskella on vanha museoviraston suojelema voimalaitospato. Kosken itäiseen haaraan on vuonna 1999 valmistunut luontoa mukaileva kalatie. Koski on kuitenkin osoittautunut kaloille hankalasti noustavaksi ja ainoastaan taimen ja lohi ovat pystyneet todistettavasti nousemaan koskesta kohtalaisen hyvin.
Vimpoja pyydettiin Vanhankaupunginkosken alapuolelta, minkä jälkeen ne merkattiin ja siirrettiin padon yläpuolelle tai kuljetettiin ylemmäksi vesistöön. Vimpojen pyynnissä padon alapuolelta käytettiin pitkävartista perinnekalastusmenetelmiä; lippoa sekä katiskaa. Sen lisäksi Vanhankaupunginkosken suvantoon asetettiin tätä projektia varten kehitetyt sumput, johon kalamiehet saivat lahjoittaa saamiaan vimpojaan. Vimpoja siirrettiin 562 kpl, mikä on huomattavasti suurempi määrä kuin alun perin oli tavoitteena. Ylisiirtomenetelmä todettiin vimmalle erittäin toimivaksi ja menetelmää pystyy hyvin soveltamaan muualla, vastaavissa kohteissa. Myös uusi merkintätapa T-ankkurimerkeillä osoittautui käyvän myös särkikalojen merkintään, mistä ei ollut aikaisempaa kokemusta ainakaan Suomessa. Projektivuonna havaittiin ensimmäisen kerran myös pienen määrän vimpoja nousevan omin avuin kalatiestä ylös, johon selvää syytä emme vielä tiedä.