Luotonannon valvonta
Jääkallio, Emma (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052712384
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052712384
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia laki luottolaitostoiminnasta (610/2014) 15 luvun 11 pykälän enimmäisluototussuhdetta ja sen vaikutuksia pankkitoiminnassa, yksityishenkilöihin, rakennuttajiin, kunnallisella ja yhteiskunnallisella tasolla sekä pohtia tulevaisuuden näkökulmaa.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on Finanssivalvonnan ohjeistuksen tulkintaa Suomessa toimiville luottolaitoksille, mikä perustuu vakavaraisuusasetukseen (EU) N:0 575/2013 ja luottolaitosdirektiiviin 2013/36/EU. Erityisesti tarkastellaan, miten sääntelyä toteutetaan luottolaitoksiin kohdistuvien pääomavaatimuksien ja makrovakauden hallintaan kohdistuvien välineiden avulla. Näiden ohella tarkastellaan myös EU sääntelyn vuorovaikutusta kansalliseen sääntelyyn.
Opinnäytetyön metodi on lainopillinen, pykälien ja asetusten tulkintaa sekä olemassa olevien pankkikäytänteiden tulkintaa. Näiden lisäksi opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus on saanut viitteitä yhteiskunnallisista, talouspoliittisista ja oikeuspoliittista tulkinnoista soveltuvin osin aihealueiden mukaisesti.
Enimmäisluototussuhde on alun perin asetettu hillitsemään kotitalouksien velkaantumista. Luotonmyöntöä suhteessa ostettavaan kohteeseen on lainakaton puitteissa kiristetty, mikä on johtanut kotitalouksia harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Sen sijaan, että lainakatto hillitsisi kotitalouksien velkaantumista, saattanee se enemmänkin velkaannuttaa kotitalouksia lisää vakuudettomien kulutusluottojen tai pankkien ja rakennuttajien rahoitusratkaisuilla. Lisäksi lainakaton asettamisesta voi aiheutua erilaisia vaikutuksia kunnallisella ja yhteiskunnallisella tasolla, mikä luo tulevaisuuteen uudenlaisen asetelman lainakaton tarkasteluun kestävän asuntorakentamisen ja -tuotannon näkökulmista.
Lainakaton vaikutuksista keskeisimmät vaikutukset kohdistunevat pankkien, yksityishenkilöiden ja näitä ympäröivään sääntelyyn. Kotitalouksien velkaantumisen hillitsemiseksi positiivinen maksurekisteri toisi lainoja, luottoja ja osamaksusopimuksia tarjoaville rahoituslaitoksille mahdollisuuden tarkastella kansallisella tasolla uutta luottoa hakevan asiakkaan jo olemassa olevat vastuut ja niiden kuukausittaiset maksuerät.
Rakennuttajat tarjoavat erittäin suurilla velkaosuuksilla uudiskohteita ostettavaksi, jolloin todelliset kokonaiskulut ja velkojen määrä saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Lainakaton tulisi jatkossa käsittää kautta linjan myös taloyhtiölainat sekä eräät muut uudenlaiset rahoitusratkaisut omistusasuntojen hankintaan. Eri rahoitusratkaisuissa pankkien keskinäisten vakuusarvostuksien vaihtelevuus on jopa 10 prosenttiyksikköä, mikä luo haasteita erityisesti lainakaton näkökulmasta ja siksi pankkien vakuusarvostuksen yhtenäistäminen lakiin perustuen loisi läpinäkyvyyttä ja selkeyttä kaikille osapuolille.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys on Finanssivalvonnan ohjeistuksen tulkintaa Suomessa toimiville luottolaitoksille, mikä perustuu vakavaraisuusasetukseen (EU) N:0 575/2013 ja luottolaitosdirektiiviin 2013/36/EU. Erityisesti tarkastellaan, miten sääntelyä toteutetaan luottolaitoksiin kohdistuvien pääomavaatimuksien ja makrovakauden hallintaan kohdistuvien välineiden avulla. Näiden ohella tarkastellaan myös EU sääntelyn vuorovaikutusta kansalliseen sääntelyyn.
Opinnäytetyön metodi on lainopillinen, pykälien ja asetusten tulkintaa sekä olemassa olevien pankkikäytänteiden tulkintaa. Näiden lisäksi opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus on saanut viitteitä yhteiskunnallisista, talouspoliittisista ja oikeuspoliittista tulkinnoista soveltuvin osin aihealueiden mukaisesti.
Enimmäisluototussuhde on alun perin asetettu hillitsemään kotitalouksien velkaantumista. Luotonmyöntöä suhteessa ostettavaan kohteeseen on lainakaton puitteissa kiristetty, mikä on johtanut kotitalouksia harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Sen sijaan, että lainakatto hillitsisi kotitalouksien velkaantumista, saattanee se enemmänkin velkaannuttaa kotitalouksia lisää vakuudettomien kulutusluottojen tai pankkien ja rakennuttajien rahoitusratkaisuilla. Lisäksi lainakaton asettamisesta voi aiheutua erilaisia vaikutuksia kunnallisella ja yhteiskunnallisella tasolla, mikä luo tulevaisuuteen uudenlaisen asetelman lainakaton tarkasteluun kestävän asuntorakentamisen ja -tuotannon näkökulmista.
Lainakaton vaikutuksista keskeisimmät vaikutukset kohdistunevat pankkien, yksityishenkilöiden ja näitä ympäröivään sääntelyyn. Kotitalouksien velkaantumisen hillitsemiseksi positiivinen maksurekisteri toisi lainoja, luottoja ja osamaksusopimuksia tarjoaville rahoituslaitoksille mahdollisuuden tarkastella kansallisella tasolla uutta luottoa hakevan asiakkaan jo olemassa olevat vastuut ja niiden kuukausittaiset maksuerät.
Rakennuttajat tarjoavat erittäin suurilla velkaosuuksilla uudiskohteita ostettavaksi, jolloin todelliset kokonaiskulut ja velkojen määrä saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Lainakaton tulisi jatkossa käsittää kautta linjan myös taloyhtiölainat sekä eräät muut uudenlaiset rahoitusratkaisut omistusasuntojen hankintaan. Eri rahoitusratkaisuissa pankkien keskinäisten vakuusarvostuksien vaihtelevuus on jopa 10 prosenttiyksikköä, mikä luo haasteita erityisesti lainakaton näkökulmasta ja siksi pankkien vakuusarvostuksen yhtenäistäminen lakiin perustuen loisi läpinäkyvyyttä ja selkeyttä kaikille osapuolille.