Suomalaisten naistoimittajien työ- ja turvallisuus Lähi-idässä
Halminen, Jutta (2019)
Halminen, Jutta
2019
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905149877
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201905149877
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkitaan suomalaisten naistoimittajien työn turvallisuutta Lähi-idässä. Miten turvallisuus otetaan huomioon Lähi-idässä työskennellessä ja millaiseksi toimittajat turvallisuutensa siellä kokevat? Opinnäytetyössä pohjustetaan ensin Lähi-idän tilannetta, sitä mistä konfliktit ovat saaneet alkunsa ja miksi tilanne on sellainen, kuin se on. Tarkemmin perehdytään maihin, joissa tutkimukseen haastatellut henkilöt ovat olleet. Tutkimukseen haastateltiin neljää suomalaista naistoimittajaa, jotka ovat kaikki työskennelleet Lähi-idässä. Jotkut haastateltavat ovat asuneet kyseisissä kohteissa vain viikon ja jotkut jopa vuosia.
Haastateltavien mukaan suomalainen media uutisoi lähinnä pelkästään sodista, kriiseistä ja konflikteista unohtaen, että tavalliset paikalliset ihmiset elävät tavallista arkea kaiken sen keskellä. Lähi-itää kuvataan sotatantereena, jossa ihmisillä ei ole muuta elämää. Kaikki haastateltavat tahtoivat tehdä kriiseistä uutisoinnin lisäksi juttuja myös tavallisista ihmisistä ja toivoivat, että arjesta ja paikallisten elämästä uutisoitaisiin enemmän suomalaisessa mediassa.
Naistoimittajat kokivat, että Lähi-idässä on helpompi työskennellä naistoimittajana kuin miestoimittajana, koska paikalliset naiset eivät saa puhua vieraille miehille. Naistoimittajilla oli mahdollisuus haastatella myös naisia. Naisena saattoi päästä helpommin eri paikkoihin, koska naisia ei koeta niin suureksi uhaksi. Paikallisten naisten asema Lähi-idässä ei ole hyvä, mutta ei myöskään huono, vaan se riippuu eri tekijöistä, kuten siitä, onko naisella miestä, koulutusta tai perhettä.
Kaikki haastateltavat olivat joutuneet tilanteisiin, joissa turvallisuus on ollut uhattuna, mutta ennen kriisimaahan lähtemistä tulee tiedostaa vaarat ja turvallisuuskriteerit. Pitää tietää minne voi mennä ja minne ei sekä suunnitella reitti aina etukäteen. On myös hyvä olla aina varasuunnitelma reittien osalta, koska tilanne elää jatkuvasti.
Suomeen paluu Lähi-idästä toimittajan töistä jakoi mielipiteitä. Toisille tuli tunne, että on vaikea sopeutua uudestaan suomalaiseen kulttuuriin eivätkä he tunteneet välttämättä kuuluvansa enää Lähi-idän eikä Suomen kulttuuriin. Toisille paluu taas oli iloinen asia, heistä tuntui hyvältä olla jälleen kotona. Suomeen paluu herätti ajattelemaan, miten hyvässä tilanteessa itse on, kun voi palata Suomeen, milloin haluaa. Paikalliset jäävät sodan keskelle tai pakolaisleireille vailla toivoa, kun itse nousee lentokoneeseen ja lentää kotiin. This thesis describes Finnish women journalists’ works safety in the Middle East. This thesis explains first the situation in the Middle East and where the conflicts began and why the situation is as it is. More specifically thesis looks countries where interviewed people have lived or visited. Four Finnish women journalists were interviewed, they all worked in the Middle East. The interviewees have been there from short one-week trips to longer many year periods.
The Finnish media mostly only reports wars, crises and conflicts, and forgets that ordinary local people live the ordinary everyday life in the middle of conflicts. Finnish media gives a picture of the Middle East, where war is everything and people have no other life. All the interviewees wanted to make also news about ordinary people and not just only of conflicts and hoped there would be more news like that in Finnish media.
A little unexpectedly, female journalists felt that it is easier to work in the Middle East as a female journalist than a male journalist because local women are not allowed to talk to men outside of their own family, so as a female journalist they were able to interview also local women. As a woman the journalists were able to go to different places because they were not so threatened. The status of local women is bad, but it depends on many factors, for instance if she has a man or a family.
All the interviewees had been in situations where their safety was in danger, but they know things can happen when you are in the country with crisis. You must know where you can go and plan the route in advance. It is also good to always have a spare plan for route plans as the situation always lives.
Returning to Finland from the Middle East depends a lot of a person, others felt that it was difficult to integrate in Finnish culture and they felt that they don’t belong to any culture. Others felt it was good to be at home again. Some of them felt absurd that the locals remain in the middle of the war or in refugee camps with no hope when they can just fly back safe any time they want.
Haastateltavien mukaan suomalainen media uutisoi lähinnä pelkästään sodista, kriiseistä ja konflikteista unohtaen, että tavalliset paikalliset ihmiset elävät tavallista arkea kaiken sen keskellä. Lähi-itää kuvataan sotatantereena, jossa ihmisillä ei ole muuta elämää. Kaikki haastateltavat tahtoivat tehdä kriiseistä uutisoinnin lisäksi juttuja myös tavallisista ihmisistä ja toivoivat, että arjesta ja paikallisten elämästä uutisoitaisiin enemmän suomalaisessa mediassa.
Naistoimittajat kokivat, että Lähi-idässä on helpompi työskennellä naistoimittajana kuin miestoimittajana, koska paikalliset naiset eivät saa puhua vieraille miehille. Naistoimittajilla oli mahdollisuus haastatella myös naisia. Naisena saattoi päästä helpommin eri paikkoihin, koska naisia ei koeta niin suureksi uhaksi. Paikallisten naisten asema Lähi-idässä ei ole hyvä, mutta ei myöskään huono, vaan se riippuu eri tekijöistä, kuten siitä, onko naisella miestä, koulutusta tai perhettä.
Kaikki haastateltavat olivat joutuneet tilanteisiin, joissa turvallisuus on ollut uhattuna, mutta ennen kriisimaahan lähtemistä tulee tiedostaa vaarat ja turvallisuuskriteerit. Pitää tietää minne voi mennä ja minne ei sekä suunnitella reitti aina etukäteen. On myös hyvä olla aina varasuunnitelma reittien osalta, koska tilanne elää jatkuvasti.
Suomeen paluu Lähi-idästä toimittajan töistä jakoi mielipiteitä. Toisille tuli tunne, että on vaikea sopeutua uudestaan suomalaiseen kulttuuriin eivätkä he tunteneet välttämättä kuuluvansa enää Lähi-idän eikä Suomen kulttuuriin. Toisille paluu taas oli iloinen asia, heistä tuntui hyvältä olla jälleen kotona. Suomeen paluu herätti ajattelemaan, miten hyvässä tilanteessa itse on, kun voi palata Suomeen, milloin haluaa. Paikalliset jäävät sodan keskelle tai pakolaisleireille vailla toivoa, kun itse nousee lentokoneeseen ja lentää kotiin.
The Finnish media mostly only reports wars, crises and conflicts, and forgets that ordinary local people live the ordinary everyday life in the middle of conflicts. Finnish media gives a picture of the Middle East, where war is everything and people have no other life. All the interviewees wanted to make also news about ordinary people and not just only of conflicts and hoped there would be more news like that in Finnish media.
A little unexpectedly, female journalists felt that it is easier to work in the Middle East as a female journalist than a male journalist because local women are not allowed to talk to men outside of their own family, so as a female journalist they were able to interview also local women. As a woman the journalists were able to go to different places because they were not so threatened. The status of local women is bad, but it depends on many factors, for instance if she has a man or a family.
All the interviewees had been in situations where their safety was in danger, but they know things can happen when you are in the country with crisis. You must know where you can go and plan the route in advance. It is also good to always have a spare plan for route plans as the situation always lives.
Returning to Finland from the Middle East depends a lot of a person, others felt that it was difficult to integrate in Finnish culture and they felt that they don’t belong to any culture. Others felt it was good to be at home again. Some of them felt absurd that the locals remain in the middle of the war or in refugee camps with no hope when they can just fly back safe any time they want.