Kaltereiden takana, ikuisesti iholla : Vankilatatuoinnit Suomessa

Abstract

Opinnäytetyöni käsittelee suomalaisia vankilatatuointeja, niiden merkityksiä ja mitä niillä pyritään viestimään. Teoriaosuuden lisäksi projektiosuudessa pyrin kyselylomakkeiden, syvähaastattelujen ja vangeista ottamieni valokuvien avulla selvittämään, mitä kuvia vangeilla on, millaisilla välineillä ne on tehty ja miten ne eroavat siviilissä tehdyistä tatuoinneista. Toteutin projektiosuuteni Helsingin vankilassa eli Sörkassa. Vankilassa ottamistani valokuvista koostin kahdeksantoista valokuvaa käsittävän sarjan.

Ajatus opinnäytetyöhön lähti kiinnostuksesta tatuointeja kohtaan. Lukuisia tatuointiaiheisia teoksia selatessani huomasin, ettei Suomesta löydy kotimaisia vankilatatuointeja käsittelevää kirjallisuutta. Lopulta löysin yhden aiheesta tehdyn tutkimuksen vuodelta 1985, Pirkko Lahden ja Aira Pettisen ”Kävelevä kuvakirja, Tutkimus vankien tatuoinneista”. Tämä tutkimus päätyi pohtimaan, miten vankilatatuoinnit voisi poistaa. Itseäni vankilatatuoinneissa kiehtoi kuvien lisäksi se vaivannäkö ja mielikuvitus, mitä vangit osoittavat keksiessään erilaisia tapoja saada pysyvä jälki ihollensa huolimatta tulehdusriskeistä ja kurinpitotoimista. Suomen vankiloissa tatuoiminen on kiellettyä, mutta vankilassa tehtyjä tatuointeja löytyy lähes kaikilta vangeilta.

Asenteet tatuointeja kohtaan ovat lähivuosina muuttuneet myönteisempään suuntaan. Kuitenkin niiden merkitykset ovat säilyneet samankaltaisina. Tatuointeja otetaan yhä puhtaasti esteettisistä syistä koristamaan ihoa sekä syvällisemmistä syistä esimerkiksi suojelemaan ja muistuttamaan jostakin kantajalleen tärkeästä. Halusin selvittää, mitä merkityksiä suomalaisissa vankiloissa tehdyillä tatuoinneilla on vangeille. Halusin tietää, eroavatko tatuoinnit tavallisessa studiossa tehdyistä muutenkin, kuin välineiltään. Työni tarkoituksena oli tatuointien dokumentoinnin lisäksi tehdä tätä alakulttuuria valokuvin näkyvämmäksi myös muille.

Olen työskennellyt Helsinki Ink –tatuointimessulehden toimittajana, minkä lisäksi suoritin kaksi työharjoitteluani tatuointistudiolla Helsingissä. Ystäväpiiriini kuuluu useita ammatikseen tatuoivia.

In my thesis, I study the meanings of Finnish prison tattoos and their communicational aspects. In addition to the theoretical part of my thesis, my project aims to investigate which images are tattooed, with what kind of equipment tattoos are applied on the skin and how tattoos differ from the ones that are made in civilian tattoo studios. The research includes question forms, interviews and photographs. I executed my project at Helsinki Prison ”Sörkka”. I gathered a series of eighteen pictures from the photographs.

The idea for my thesis sprung from my interest towards tattoos. When going through several tattoo-related volumes, I noticed that there is no literature about Finnish prison tattoos. Finally, I found one study regarding the topic from 1985 by Pirkko Lahti and Aira Pettinen. This study ends with a discussion on how the prison tattoos could be removed. The prison tattoos intrigue me not only because of the imagery but with all the effort and imagination that the prisoners show when coming up with different ways to make a permanent sign on their skin regardless of the risks of infections and the punishments. In Finnish jails tattooing is prohibited but almost every prisoner has a tattoo that has been made in the penitentiary.

In recent years, the attitudes towards tattoos have geared towards positive ones. Nevertheless, their meanings have stayed pretty much the same. People still take tattoos from purely esthetical reasons to decorate their skin but also because of deeper reasons for example to protect and to remind of something that is important to the one carrying the image. I wanted to discover what meanings the inmates carry in their tattoos made in Finnish prisons. I wanted to figure out if these tattoos differ from the ones made in regular tattoo studio also when it comes to the equipment. In addition to documenting the tattoos the idea of my work is to make this subculture more visible by the use of the photographs.

I have worked as an editor in Helsinki Ink – tattoo convention magazine as well as I did two of my internships in a tattoo studio in Helsinki. My circle of friends includes many professional tattooists.