Työterveyshoitajien kokemuksia varhaisen tuen mallista työterveyshoitajan työvälineenä

Abstract

Varhaisella työkyvyn tuella voidaan vaikuttaa työntekijöiden työkykyyn ja tukea työssä jaksamista. Työkyvyn tukemiseen liittyvät asiat ovat lähiesimiestyöhön liittyvää henkilöstöjohtamista. Sairasvakuutuslaki (2011) velvoittaa työnantajaa kirjaamaan ja ottamaan käyttöön varhaisen tuen mallin ja tarkkailemaan merkkejä työkyvyn heikkenemisestä sekä ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jos niitä ilmenee. Tutkimuksien mukaan kaikkein parasta työkyvyn tukea on se, että työntekijä pysyy mukana työelämässä. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata työterveyshoitajien kokemuksia varhaisen tuen mallista. Tavoitteena on tuottaa tietoa Työterveys Helsingille työterveyshoitajien työn kehittämisen tueksi. Opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon sosiaali- ja terveysalan palveluiden johtamisen opintoja. Opinnäytetyön aineisto kerättiin teema- ja ryhmähaastatteluna viideltä Työterveys Helsingin työterveyshoitajalta. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tulosten perusteella varhaisen tuen malli koettiin tärkeäksi toimintatavaksi, mutta työterveyshoitajilla oli siitä sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Varhaisen tuen malli ja sen myötä työterveysyhteistyö kuvattiin esimiesten ja työntekijöiden väliseksi ”sillaksi” yhteistyölle. Työterveyshoitajat kokivat, varhaisen tuen toiminnan merkityksellisenä ja toivoivat voivansa panostaa siihen työajastansa nykyistä enemmän. Varhaisen tuen oikea-aikainen ajoitus koettiin tärkeäksi. Ennaltaehkäisevä ja ennakoiva työote koettiin motivoivana ja palkitsevana. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia työterveyshoitajien ajankäyttöä varhaisen tuen näkökulmasta ja millaisia vaikutuksia varhaisen tuen mallin käytöllä on työntekijöiden näkökulmasta.