Hoitajien saattohoito-osaaminen Rauman sosiaali- ja terveyspalvelujen osastoilla T1 ja T3
Krüger, Silvia; Puronaho, Eeva (2019)
Krüger, Silvia
Puronaho, Eeva
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904256006
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904256006
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää hoitajien saattohoito-osaamista Rauman sosiaali- ja terveyspalvelujen osastoilla T1 ja T3. Opinnäytetyön tavoitteena oli saadun tiedon avulla kehittää lähi- ja sairaanhoitajien saattohoito-osaamista. Opinnäytetyö tehtiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Tutkimus toteutettiin paperisen kyselylomakkeen avulla. Kyselylomake sisälsi monivalintakysymyksiä sekä yhden avoimen kysymyksen.
Tutkimukseen osallistui lähi- ja sairaanhoitajia Rauman sosiaali- ja terveyspalvelujen osastoilta T1 ja T3. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 70 (n=70) kappaletta ja kyselylomakkeita palautui takaisin yhteensä 26 kappaletta (n=26). Vastausprosentiksi muodostui 37,1%.
Tutkimustuloksina tuli esille, että suurimmaksi osaksi osastoilla työskentelee lähi- ja sairaanhoitajia, jotka ovat tehneet saattohoitotyötä yhdestä vuodesta viiteen vuoteen. Tulosten perusteella suurin osa lähi- ja sairaanhoitajista kokee osaavansa täysin tai jonkin verran toteuttaa saattohoitotyötä saattohoito-osaamisen kriteerien mukaisesti.
Koulutuksen tarpeesta tutkimustuloksina tuli ilmi, että erityisesti lisäkoulutusta haluttiin potilaan ja hänen läheisten kanssa käytäviin sosiaalisiin tilanteisiin. Keskustelu, kuuntelu, myötäeläminen ja kuoleman pelon tunnistaminen ja siihen liittyvä kärsimys olivat haluttuja lisäkoulutuksen aiheita. Lääkkeettömään ja lääkkeelliseen hoitoon haluttiin myös lisäkoulutusta sekä kuolemaan johtavien sairauksien sekä saattohoitopotilaan oireiden tunnistamiseen. Vainajan laittoon sekä hoitajan omaan kuoleman pelkoon liittyvää lisäkoulutukseen ei ollut tarvetta.
Monissa lisäkoulutuksen tarpeen kohdissa vastaukset jakaantuivat lisäkoulutusta haluaviin ja sitä ei haluaviin. Tämä kertoo siitä, että osastojen T1 ja T3 tilanne koetaan jakautuneeksi niin, että osa haluaa koulutusta ja osalla on kokemusta asioista, eli koulutukseen ei ole tarvetta.
Jatkotutkimusehdotuksena opinnäytetyön tekijät ehdottavat uutta saattohoitoon liittyvää kyselyä, joka toteutettaisiin osastojen T1 ja T3 potilaille ja heidän omaisilleen. Tällöin tutkimukset tukisivat toisiaan ja saataisiin kattavampaa sekä tarkempaa tietoa siitä, minkälaista lisäkoulutusta osastojen T1 ja T3 lähi- ja sairaanhoitajat tarvitsisivat saattohoitotyössään. The purpose of this thesis was to examine nurses’ end-of-life care at Rauma social- and healthcare departments T1 and T3. The aim of the study was to improve practical- and registered nurses’ knowledge of end-of-life care. The study was quantitative, and the data was collected by a papery questionnaire consisting of multiple-choice questions and one open question.
Practical- and registered nurses participated to the study from Rauma social- and healthcare department T1 and T3. 70 questionnaires were distributed, and 26 questionnaires recovered providing a response rate 37,1%.
Research result show that most of the nurses’ have been working at the departments T1 and T3 for one to five years. The results also show that most of the practical- and registered nurses are fully experienced or somewhat experienced to accomplish end-of-life care in accordance with the hospice criteria.
In the area of training needs the result show that nurses need further education especially in social situations with patients and patients’ relatives. Discussing, listening, feeling compassion with patients and recognizing the fear of dying were highly wished topics to further education. Recognizing suffering of death and hospice patients’ symptoms were also on the wish list as well as the drug- free cure and the medicinal cure. Nurses wished for more theoretical education of diseases leading to death. The participants did not want further education for preparing the deceased or for the fear of their own death. As well as the drug-free
In the second part of the questionnaire (further education) the answers were split between those who want more education and those who do not want more education. This indicates that the situation in T1 and T3 is perceived as being divided between those in need of further training and those who are already experienced.
As a further study, thesis workers propose a new questionnaire about end-of-life care to be implemented in the departments T1 and T3 for patients and their relatives. In this case, the studies would support each other and would provide a more comprehensive and more accurate response to the type of additional training that the departments T1 and T3 would need in their hospice work.
Tutkimukseen osallistui lähi- ja sairaanhoitajia Rauman sosiaali- ja terveyspalvelujen osastoilta T1 ja T3. Kyselylomakkeita jaettiin yhteensä 70 (n=70) kappaletta ja kyselylomakkeita palautui takaisin yhteensä 26 kappaletta (n=26). Vastausprosentiksi muodostui 37,1%.
Tutkimustuloksina tuli esille, että suurimmaksi osaksi osastoilla työskentelee lähi- ja sairaanhoitajia, jotka ovat tehneet saattohoitotyötä yhdestä vuodesta viiteen vuoteen. Tulosten perusteella suurin osa lähi- ja sairaanhoitajista kokee osaavansa täysin tai jonkin verran toteuttaa saattohoitotyötä saattohoito-osaamisen kriteerien mukaisesti.
Koulutuksen tarpeesta tutkimustuloksina tuli ilmi, että erityisesti lisäkoulutusta haluttiin potilaan ja hänen läheisten kanssa käytäviin sosiaalisiin tilanteisiin. Keskustelu, kuuntelu, myötäeläminen ja kuoleman pelon tunnistaminen ja siihen liittyvä kärsimys olivat haluttuja lisäkoulutuksen aiheita. Lääkkeettömään ja lääkkeelliseen hoitoon haluttiin myös lisäkoulutusta sekä kuolemaan johtavien sairauksien sekä saattohoitopotilaan oireiden tunnistamiseen. Vainajan laittoon sekä hoitajan omaan kuoleman pelkoon liittyvää lisäkoulutukseen ei ollut tarvetta.
Monissa lisäkoulutuksen tarpeen kohdissa vastaukset jakaantuivat lisäkoulutusta haluaviin ja sitä ei haluaviin. Tämä kertoo siitä, että osastojen T1 ja T3 tilanne koetaan jakautuneeksi niin, että osa haluaa koulutusta ja osalla on kokemusta asioista, eli koulutukseen ei ole tarvetta.
Jatkotutkimusehdotuksena opinnäytetyön tekijät ehdottavat uutta saattohoitoon liittyvää kyselyä, joka toteutettaisiin osastojen T1 ja T3 potilaille ja heidän omaisilleen. Tällöin tutkimukset tukisivat toisiaan ja saataisiin kattavampaa sekä tarkempaa tietoa siitä, minkälaista lisäkoulutusta osastojen T1 ja T3 lähi- ja sairaanhoitajat tarvitsisivat saattohoitotyössään.
Practical- and registered nurses participated to the study from Rauma social- and healthcare department T1 and T3. 70 questionnaires were distributed, and 26 questionnaires recovered providing a response rate 37,1%.
Research result show that most of the nurses’ have been working at the departments T1 and T3 for one to five years. The results also show that most of the practical- and registered nurses are fully experienced or somewhat experienced to accomplish end-of-life care in accordance with the hospice criteria.
In the area of training needs the result show that nurses need further education especially in social situations with patients and patients’ relatives. Discussing, listening, feeling compassion with patients and recognizing the fear of dying were highly wished topics to further education. Recognizing suffering of death and hospice patients’ symptoms were also on the wish list as well as the drug- free cure and the medicinal cure. Nurses wished for more theoretical education of diseases leading to death. The participants did not want further education for preparing the deceased or for the fear of their own death. As well as the drug-free
In the second part of the questionnaire (further education) the answers were split between those who want more education and those who do not want more education. This indicates that the situation in T1 and T3 is perceived as being divided between those in need of further training and those who are already experienced.
As a further study, thesis workers propose a new questionnaire about end-of-life care to be implemented in the departments T1 and T3 for patients and their relatives. In this case, the studies would support each other and would provide a more comprehensive and more accurate response to the type of additional training that the departments T1 and T3 would need in their hospice work.