"Fuck art, let's dance!" : rave, ekstaasi ja nykytaide
Lassila, Loviisa (2019)
2019
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904024187
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201904024187
Tiivistelmä
Rave-kulttuuri on vuosikymmenien ajan tarjonnut massiiviset tanssimisen ja juhlimsen puitteet undergroundin piirissä. Opinnäytetyössäni pohdin, millä tavoin rave sijoittuu nykytaiteen kenttään ekstaattisen tanssin, performanssin ja paikkasidonnaisuuden kautta. Tarkastelen erityisesti ekstaasin, tuon tanssiessa usein kokemani kliimaksin, käsitettä ja sen merkitystä ihmiselämässä, taiteessa ja yhteiskunnassa.
Näyttää siltä, että ravea voidaan mielekkäästi tarkastella joidenkin taiteen teorioiden kautta, mutta parhaiten sitä kuvaavat sellaiset esseet ja rinnakkaisilmiöt, jotka itsekin nousevat alakulttuurista. Ekstaasi kuitenkin liittyy selvästi taiteen tekemiseen ja kokemiseen omalla lavealla, mutta intensiivisellä tavallaan. Se on ihmisyyden kautta todeksi tuleva tietoisuuden tila, jonka vaikutuksia ei pidä aliarvioida. In my thesis I ask how rave can be situated in the field of contemporary arts through ecstatic dance, performance and site specific. I look into the concept of ecstasy and its meaning in human life and artistic work.
I read rave as a political piece with an ecstatic function and an expanding effect on the consciousness of the involved. An authentic rave belongs to the underground. I use an essay on “temporary autonomous zone” by Peter Lamborn Wilson to describe rave as a liminal space where boundaries are being overcome in the flow. In the core of ecstasy is a feeling of union, of standing outside of yourself (ek – outside, stasis – stand). I describe how this feeling affects the underground dancefloor, how it has affected me and my art, and how it can possibly affect the world around us.
At the end rave does seem to fit in some contemporary art theories, although it remains best described by essays and phenomena merging from the underground itself. However, ecstasy is clearly related to the practice of art in ways that are pretty vast yet intensive. It is a powerful state of mind manifested through humanity, one which should not be underestimated.
Näyttää siltä, että ravea voidaan mielekkäästi tarkastella joidenkin taiteen teorioiden kautta, mutta parhaiten sitä kuvaavat sellaiset esseet ja rinnakkaisilmiöt, jotka itsekin nousevat alakulttuurista. Ekstaasi kuitenkin liittyy selvästi taiteen tekemiseen ja kokemiseen omalla lavealla, mutta intensiivisellä tavallaan. Se on ihmisyyden kautta todeksi tuleva tietoisuuden tila, jonka vaikutuksia ei pidä aliarvioida.
I read rave as a political piece with an ecstatic function and an expanding effect on the consciousness of the involved. An authentic rave belongs to the underground. I use an essay on “temporary autonomous zone” by Peter Lamborn Wilson to describe rave as a liminal space where boundaries are being overcome in the flow. In the core of ecstasy is a feeling of union, of standing outside of yourself (ek – outside, stasis – stand). I describe how this feeling affects the underground dancefloor, how it has affected me and my art, and how it can possibly affect the world around us.
At the end rave does seem to fit in some contemporary art theories, although it remains best described by essays and phenomena merging from the underground itself. However, ecstasy is clearly related to the practice of art in ways that are pretty vast yet intensive. It is a powerful state of mind manifested through humanity, one which should not be underestimated.