Opetusmateriaali logistiikan mittareista
Liukko, Kaisa (2010)
Liukko, Kaisa
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010061312083
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010061312083
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä on koottu yhteen logistiikan mittaamisen teoriaa sekä logistiikan mittareita ja malleja. Tarkoituksena oli tuottaa logistiikan mittaamisesta suomenkielinen materiaali, jota logistiikan opettajat ja luennoijat voivat käyttää opetustyössään. Koska opinnäytetyö kokonaisuudessaan on opetusmateriaaliksi liian laaja, on työn liitteenä viiden sivun mittainen tiivistelmä, joka soveltuu monistettavaksi tai luennolla läpikäytäväksi opetusmateriaaliksi. Työn on tarkoitus antaa kattava kuva siitä, millaisia työkaluja nykypäivän yritykset käyttävät logistiikan mittaamiseen.
Työ on tehty kirjoituspöytätutkimuksena, kirjallisten lähteiden perusteella. Työ on siis puhtaasti teoreettinen ja pitkälti kirjallisuuskatsausta laajasta materiaalimäärästä, mitä logistiikan mittareista on kirjoitettu. Malleja on myös vertailtu keskenään, ja niiden hyviä ja huonoja puolia on pohdittu eri näkökulmista.
Luvussa 1 on johdanto aiheeseen ja luvussa 2 käydään lyhyesti läpi logistiikan käsitteitä ja toimitusketjun hallinnan ja mittaamisen merkitystä sekä monimutkaisuutta. Lukuun 3 on koottu ensin lyhyt luettelo erilaisista mittareista ja malleista. Tämän jälkeen alaluvuissa käsitellään tarkemmin osaa näistä malleista. Tunnusluvuilla, mittareilla ja indikaattoreilla tarkoitetaan suunnilleen samaa, kun mallit taas ovat laajempi käsite. Tunnuslukuja on käsitelty tarkemmin eurooppalaisen CR13908- standardin mukaisesti. Malleista käsitellään SCOR ja Balanced Scorecard (BSC) -malli. Viimeiseksi valotetaan toimitusketjun yhteiskuntavastuun mittaamista GRI-raportointiohjeiston avulla.
Luvussa 4 on yhteenveto malleista ja mittareista, pohdintaa niiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä siitä, millaisiin ongelmiin törmätään kokonaisen toimitusketjun mittaamisesta. Mittaamista tarvitaan, jotta toimitusketjua voidaan kehittää. Mittarit ja mallit ovat kuitenkin aina kompromisseja tarkkuuden ja yleispätevyyden välillä. Käytännössä tarkoinkaan määritelty logistiikkamalli ei takaa vertailtavuutta esimerkiksi eri yritysten välillä, koska prosesseissa, niiden mittaamisessa ja tiedon käsittelyssä on olemassa erilaisia käytäntöjä. Yritysten tulisi pyrkiä hallitsemaan toimitusketjua kokonaisuutena, johon kuuluu kaikki arvoketjuun kuuluvat yritykset. Käytännössä kokonaisuuden mittaaminen on työlästä, eikä aina voida taata, että mittaamisen hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset.
Työ on tehty kirjoituspöytätutkimuksena, kirjallisten lähteiden perusteella. Työ on siis puhtaasti teoreettinen ja pitkälti kirjallisuuskatsausta laajasta materiaalimäärästä, mitä logistiikan mittareista on kirjoitettu. Malleja on myös vertailtu keskenään, ja niiden hyviä ja huonoja puolia on pohdittu eri näkökulmista.
Luvussa 1 on johdanto aiheeseen ja luvussa 2 käydään lyhyesti läpi logistiikan käsitteitä ja toimitusketjun hallinnan ja mittaamisen merkitystä sekä monimutkaisuutta. Lukuun 3 on koottu ensin lyhyt luettelo erilaisista mittareista ja malleista. Tämän jälkeen alaluvuissa käsitellään tarkemmin osaa näistä malleista. Tunnusluvuilla, mittareilla ja indikaattoreilla tarkoitetaan suunnilleen samaa, kun mallit taas ovat laajempi käsite. Tunnuslukuja on käsitelty tarkemmin eurooppalaisen CR13908- standardin mukaisesti. Malleista käsitellään SCOR ja Balanced Scorecard (BSC) -malli. Viimeiseksi valotetaan toimitusketjun yhteiskuntavastuun mittaamista GRI-raportointiohjeiston avulla.
Luvussa 4 on yhteenveto malleista ja mittareista, pohdintaa niiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä siitä, millaisiin ongelmiin törmätään kokonaisen toimitusketjun mittaamisesta. Mittaamista tarvitaan, jotta toimitusketjua voidaan kehittää. Mittarit ja mallit ovat kuitenkin aina kompromisseja tarkkuuden ja yleispätevyyden välillä. Käytännössä tarkoinkaan määritelty logistiikkamalli ei takaa vertailtavuutta esimerkiksi eri yritysten välillä, koska prosesseissa, niiden mittaamisessa ja tiedon käsittelyssä on olemassa erilaisia käytäntöjä. Yritysten tulisi pyrkiä hallitsemaan toimitusketjua kokonaisuutena, johon kuuluu kaikki arvoketjuun kuuluvat yritykset. Käytännössä kokonaisuuden mittaaminen on työlästä, eikä aina voida taata, että mittaamisen hyödyt ovat suuremmat kuin kustannukset.