"Jos oon isä, haluun olla hyvä isä" : isien kokemuksia lapsivuodeajasta
Koistinen, Tanja; Salo, Eerika (2019)
Koistinen, Tanja
Salo, Eerika
2019
Kaikki oikeudet pidätetään
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903153195
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201903153195
Tiivistelmä
Vauvan syntymä perheeseen koskettaa yhtä lailla isää kuin äitiäkin. Isän osallistuminen vauvaperheen arkeen on merkityksellistä. Tutkimuksen tavoitteena oli haastatteluista saadun tiedon avulla avata, millaisia asioita isien olisi tärkeää tietää ennen vauvan syntymää, selvitäkseen paremmin vauvan kanssa kotona lapsivuodeajalla. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa neuvolan terveydenhoitajille isien tuen tarpeista ja tukea terveydenhoitajan omaa osaamista isien kanssa toimimiseen lapsivuodeajalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla isien kokemia haasteita ja tuen tarpeita lapsivuodeajalla. Opinnäytetyön tehtävinä oli selvittää, mitkä asiat isät kokivat haasteellisiksi vauvaperheen arjessa, minkälaista konkreettista tietoa sekä neuvoja isät kokivat tarvitsevansa selvitäkseen paremmin vauvaperheen arjesta ja millaista muuta tukea isät kaipasivat neuvolalta vauvaperheen arkeen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Rauman kaupungin neuvolan kanssa.
Opinnäytetyö tehtiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä oli ryhmämuotoinen teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Isien suurimmiksi haasteiksi opinnäytetyön tuloksista nousivat unen vähäisyys ja vapaa-ajan puute. Lisää konkreettisia neuvoja isät kokivat tarvitsevansa tilanteisiin, jolloin vauva itkee tai on itkuinen. Neuvolassa isät taas kokivat jäävänsä usein ulkopuolisiksi neuvolakäyntien keskittyessä pääasiassa äitiin ja vauvaan. Neuvolan terveydenhoitajilta isät toivoivat saavansa rohkaisua ja kannustusta vauvan kanssa toimimiseen, joka myös loisi uskoa isien pärjäämiseen vauvan kanssa.
Tutkimus antaa viitteitä, että isillä esiintyy joitakin erityisiä tuen tarpeita lapsivuodeajalla ja jo ennen alkavaa lapsivuodeaikaa. Neuvolan isille tarjoamalla tuella sekä raskaus- että lapsivuodeaikana näyttäisikin olevan hyötyä lapsiperheen arjesta selviytymisessä. Terveydenhoitajien kannustaessa ja rohkaistessa isiä, isät ottaisivat todennäköisesti vieläkin rohkeammin osaa lapsiperheen arkeen ja vastuuta vauvan hoitoon. Isien konkreettisiin tiedon tarpeisiin voitaisiin vastata isäoppaan avulla, joka tukisi isien osaamista vauvan kanssa toimimiseen. Tiedon ja tuen tarpeisiin voitaisiin myös vastata neuvolassa toteutettavalla isäkäynnillä. Siellä isät saisivat keskustella kaksin terveydenhoitajan kanssa, jolloin heidät voitaisiin ottaa vieläkin yksilöllisemmin huomioon ja saisivat kokea olevansa erityisiä.
Opinnäytetyö tehtiin laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Aineistonkeruumenetelmänä oli ryhmämuotoinen teemahaastattelu. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Isien suurimmiksi haasteiksi opinnäytetyön tuloksista nousivat unen vähäisyys ja vapaa-ajan puute. Lisää konkreettisia neuvoja isät kokivat tarvitsevansa tilanteisiin, jolloin vauva itkee tai on itkuinen. Neuvolassa isät taas kokivat jäävänsä usein ulkopuolisiksi neuvolakäyntien keskittyessä pääasiassa äitiin ja vauvaan. Neuvolan terveydenhoitajilta isät toivoivat saavansa rohkaisua ja kannustusta vauvan kanssa toimimiseen, joka myös loisi uskoa isien pärjäämiseen vauvan kanssa.
Tutkimus antaa viitteitä, että isillä esiintyy joitakin erityisiä tuen tarpeita lapsivuodeajalla ja jo ennen alkavaa lapsivuodeaikaa. Neuvolan isille tarjoamalla tuella sekä raskaus- että lapsivuodeaikana näyttäisikin olevan hyötyä lapsiperheen arjesta selviytymisessä. Terveydenhoitajien kannustaessa ja rohkaistessa isiä, isät ottaisivat todennäköisesti vieläkin rohkeammin osaa lapsiperheen arkeen ja vastuuta vauvan hoitoon. Isien konkreettisiin tiedon tarpeisiin voitaisiin vastata isäoppaan avulla, joka tukisi isien osaamista vauvan kanssa toimimiseen. Tiedon ja tuen tarpeisiin voitaisiin myös vastata neuvolassa toteutettavalla isäkäynnillä. Siellä isät saisivat keskustella kaksin terveydenhoitajan kanssa, jolloin heidät voitaisiin ottaa vieläkin yksilöllisemmin huomioon ja saisivat kokea olevansa erityisiä.