Lehmien ruokinta automaattilypsytiloilla Pohjois-Savossa
Murtola, Terttu (2010)
Murtola, Terttu
Savonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060811672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010060811672
Tiivistelmä
Maidon kokonaistuotanto Suomessa oli vuonna 2009 2 264 miljoonaa litraa. Tämä maitomäärä tuottamiseen tarvittiin 285 830 lypsylehmää 11 244 maitotilalla.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin ProAgria Pohjois-Savon alueen tuotosseurantaan kuuluvien maitotilojen ruokintakäytäntöjä vuodelta 2009. Selvitettäviä asioita olivat tilojen väkirehuruokinnan järjestäminen, tilojen käyttämät väkirehut sekä myös tilojen lypsyrobotilta käyttämä väkirehu ja sen määrät eri tuotostasoilla.
Tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomake 55 automaattilypsytilalle ProAgria Pohjois-Savon alueella. Vastauksia saatiin 48 kappaletta. Kysely sisälsi yhteensä 21 kysymystä joilla kartoitettiin tilojen väkirehuruokinta käytäntöjä ja myös maidontuottajien mielipiteitä siitä, mitkä seikat ovat tilakohtaisesti vaikuttaneet lehmäliikenteen sujumiseen tiloilla. Kyselyssä kartoitettiin myös tilojen mielipiteitä siitä, mikä olisi heidän mielestä paras tapa ruokkia lehmät automaattilypsytilalla.
Tutkimuksen mukaan erillisruokinnalla lehmät ruokki 64,6 % kyselyyn vastanneista tiloista ja osittainen seosrehuruokinta oli 35,4 % tiloista. Robotin väkirehuna täysrehua käytti 60,4 % tiloista. Täysrehun käyttömäärät olivat keskimäärin 2,7 kilosta 5,9 kiloon päivässä lehmää kohti tuotostasoilla 25 maitokilosta 45 maitokiloon. Robotin houkutusrehuna tilat käyttivät täysrehua, puolitiivistettä, tiivistettä tai rehuviljaa.
Tilat uskovat osittaisen seosrehuruokinnan lisääntyvän uusissa automaattilypsynavetoissa mutta korostavat lehmien ruokintamenetelmää valittaessa ottamaan huomioon maidontuottajan ruokintaosaaminen sekä kunkin menetelmän vaikutus työmäärään.
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin ProAgria Pohjois-Savon alueen tuotosseurantaan kuuluvien maitotilojen ruokintakäytäntöjä vuodelta 2009. Selvitettäviä asioita olivat tilojen väkirehuruokinnan järjestäminen, tilojen käyttämät väkirehut sekä myös tilojen lypsyrobotilta käyttämä väkirehu ja sen määrät eri tuotostasoilla.
Tutkimus toteutettiin lähettämällä kyselylomake 55 automaattilypsytilalle ProAgria Pohjois-Savon alueella. Vastauksia saatiin 48 kappaletta. Kysely sisälsi yhteensä 21 kysymystä joilla kartoitettiin tilojen väkirehuruokinta käytäntöjä ja myös maidontuottajien mielipiteitä siitä, mitkä seikat ovat tilakohtaisesti vaikuttaneet lehmäliikenteen sujumiseen tiloilla. Kyselyssä kartoitettiin myös tilojen mielipiteitä siitä, mikä olisi heidän mielestä paras tapa ruokkia lehmät automaattilypsytilalla.
Tutkimuksen mukaan erillisruokinnalla lehmät ruokki 64,6 % kyselyyn vastanneista tiloista ja osittainen seosrehuruokinta oli 35,4 % tiloista. Robotin väkirehuna täysrehua käytti 60,4 % tiloista. Täysrehun käyttömäärät olivat keskimäärin 2,7 kilosta 5,9 kiloon päivässä lehmää kohti tuotostasoilla 25 maitokilosta 45 maitokiloon. Robotin houkutusrehuna tilat käyttivät täysrehua, puolitiivistettä, tiivistettä tai rehuviljaa.
Tilat uskovat osittaisen seosrehuruokinnan lisääntyvän uusissa automaattilypsynavetoissa mutta korostavat lehmien ruokintamenetelmää valittaessa ottamaan huomioon maidontuottajan ruokintaosaaminen sekä kunkin menetelmän vaikutus työmäärään.