Kiireettömyyden ilot II
Telasmaa, Annaleena (2018)
Telasmaa, Annaleena
Turun ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321415
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018121321415
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyön kirjallisessa osassa käyn läpi taiteellista työskentelyäni. Kirjoitan ajatuksistani työskennellessäni eri medioilla, erilaisia työvaiheita ja tapaani ajatella asioita. Luen ja heijastelen omia ajatuksiani löytämiini teksteihin.
Kirjoitan valokuvan hetkestä, jolloin ympärillä oleva saa merkityksen. Pohdin työskentelyäni, prosessia, joka liittyy kuvan tekemiseen, valintoihin, joita teen. Kaikki on vaikuttanut kaikkeen. Mikään ei poissulje toista. Asioita on vain hyväksyttävä. Tekeminen lähtee keskittymisestä ja innostumisesta.
Valokuvatessa; valokuvien myötä elämämme arkiset asiat saavat merkityksen. Kuvat rakentavat tarinaa, tai runoa kuvina meidän ajastamme yhdessä. Se kertoo tyttärestäni, minusta ja ympäristöstämme, mutta ennen kaikkea pohdin arkemme kautta elämää ja olemista, josta en kuvanottohetkellä vielä tiedä. Kuvat antavat minulle uusia näkökulmia. Ne antavat minulle siinä hetkessä ja myös ajan kuluessa vastauksia. Tekemisen kautta ymmärrykseni on kasvanut, asiat ovat kiteytyneet.
Aihetta on taiteen kentällä käsitelty ennenkin. Peilaan omaa tekemistäni näihin taiteilijoihin. Olin myös aikeissa luopua kokonaan aiheen käsittelystä, koska sitä on käsitelty niin paljon. Opiskeluvuosieni myötä aihe on tuntunut antoisalta omassa työskentelyssäni. Siitä irrottautuminen on tuntunut vaikealta, joten syvennyn myös kirjallisessa avaamaan tätä aihetta.
Kirjoitan valokuvan hetkestä, jolloin ympärillä oleva saa merkityksen. Pohdin työskentelyäni, prosessia, joka liittyy kuvan tekemiseen, valintoihin, joita teen. Kaikki on vaikuttanut kaikkeen. Mikään ei poissulje toista. Asioita on vain hyväksyttävä. Tekeminen lähtee keskittymisestä ja innostumisesta.
Valokuvatessa; valokuvien myötä elämämme arkiset asiat saavat merkityksen. Kuvat rakentavat tarinaa, tai runoa kuvina meidän ajastamme yhdessä. Se kertoo tyttärestäni, minusta ja ympäristöstämme, mutta ennen kaikkea pohdin arkemme kautta elämää ja olemista, josta en kuvanottohetkellä vielä tiedä. Kuvat antavat minulle uusia näkökulmia. Ne antavat minulle siinä hetkessä ja myös ajan kuluessa vastauksia. Tekemisen kautta ymmärrykseni on kasvanut, asiat ovat kiteytyneet.
Aihetta on taiteen kentällä käsitelty ennenkin. Peilaan omaa tekemistäni näihin taiteilijoihin. Olin myös aikeissa luopua kokonaan aiheen käsittelystä, koska sitä on käsitelty niin paljon. Opiskeluvuosieni myötä aihe on tuntunut antoisalta omassa työskentelyssäni. Siitä irrottautuminen on tuntunut vaikealta, joten syvennyn myös kirjallisessa avaamaan tätä aihetta.