Faskiavenyttelyn vaikutus jalkapalloilijoiden alaraajojen lihaskireyteen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten kahdeksan viikon faskiavenyttelyharjoittelu vaikutti 14-15 –vuotiaiden poikajalkapalloilijoiden alaraajojen lihaskireyksiin. Työssä tarkasteltiin, onko kahdeksan viikon faskiavenyttelyharjoittelujakso riittävän pitkä aika vähentämään alaraajojen lihaskireyksiä. Lisäksi tarkoituksena oli tutkia, mikä vaikutus faskiavenyttelyharjoitusjaksolla oli koehenkilöiden koettuihin tuntemuksiin alaraajojensa lihaskireyksistä.

Tutkimuksen koehenkilöinä toimivat PEPO Lappeenrannan 14-15-vuotiaat poikajalkapalloilijat. Koehenkilöt (N=26) jaettiin koeryhmään (n=12) ja kontrolliryhmään (n=14). Koeryhmän muodostivat PEPO Lappeenrannan ikäluokkansa parhaimmista pelaajista koostuva akatemiaryhmä, kontrolliryhmä taas muodostui PEPO:n P14-joukkueen pelaajista. Koehenkilöille suoritettiin alaraajoihin kohdistuvat goniometrilla tehdyt lihaskireysmittaukset ennen kahdeksan viikon interventiojaksoa ja sen jälkeen. Interventiojakson aikana koeryhmälle ohjattiin kerran viikossa 20 minuutin faskiavenyttelyharjoitus lajiharjoituksen yhteydessä. Interventiojakson aikana koeryhmä suoritti myös kerran viikossa itsenäisesti faskiavenyttelykotiharjoitusohjelman. Kontrolliryhmä jatkoi interventiojakson aikana normaalia harjoittelua. Lihaskireysmittausten lisäksi muita tiedonkeruumenetelmiä tutkimuksessa olivat kyselylomakkeet ja koeryhmän täyttämä venyttelypäiväkirja.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että ainoastaan koeryhmän oikean alaraajan nilkan ojentajan (leveä kantalihas) liikelaajuus väheni kolme astetta (p < 0,05). Muissa muuttujissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta. Faskiavenyttelyharjoittelulla ei myöskään ollut vaikutusta koehenkilöiden koettuihin tuntemuksiin alaraajojen lihaskireyksistä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kahdeksan viikon faskiavenyttelyinterventio on liian lyhyt aika vähentääkseen alaraajojen lihaskireyksiä.

Pienen tutkimusotannan vuoksi tulokset ovat suuntaa-antavia ja lisätutkimuksia tarvitaan, jotta tulokset ovat yleistettävissä suurempaan populaatioon.

The aim of the study was to investigate whether a period of eight weeks of fascial stretching training has any effect on the lower limb muscle tightness of 14-15 –year-old football players. In particular, the study examined whether a period of eight weeks of fascial stretching training is long enough to reduce muscle tightness or whether the training period should last longer. The study also explored whether the fascial stretching demonstrated any effect on physical sensations of muscle tightness experienced in lower limbs.

The subjects of the study were 14-15-year-old male football players of the football club PEPO Lappeenranta. The subjects (N=26) were divided into a test group (n=12) and control group (n=14). The test group was formed from players of the PEPO Lappeenranta Football Academy and the control group comprised players of the P14 team, i.e. boys born in the year 2004. Lower limb muscle tightness measurements were performed on all subjects before and after the eight weeks of fascial stretching training. During the study period, 20 minutes of supervised long fascial stretching exercises were done with the test group once a week and participants in the test group additionally followed a weekly fascial stretching program independently. The control group continued their normal training. In addition to the muscle tightness measurements, data were also collected from a questionnaire and a stretching diary written by the test group.

Muscle tightness measurements found that mobility of the triceps surae at the right lower limb ankle reduced by three degrees (p ˂ 0.05) in the test group. No statistically significant change was found in other measured variables. The test group reported no change in sensations of lower limb tightness as a result of fascial stretching. Based on the investigation, it can be concluded that a training period of 8 weeks of fascial stretching is too short to reduce muscle tightness of the lower limbs. However, in view of the small number of subjects studied, the results cannot be generalized and the topic demands further examination.