Hoidolle reagoimattomien psykoottisten vankien sosiaalinen tausta : vankilan ulkopuolelle hoidettavaksi vapautetut vangit 2008–2018

Abstract

Suomen vankiloissa vuosittain noin 140 vankia saa psykoosidiagnoosin. Psykoottisten vankien määrä on kymmenkertaistunut vuodesta 2005, vaikka näiden sairauksien esiintyvyys väestössä ei ole kasvanut. Joissain tapauksissa hoidolle reagoimaton vakavaa ja vaikeahoitoista psykoosia sairastava vanki voidaan vapauttaa vankilasta hoitoa varten, ja hänet lähetetään valtion oikeuspsykiatriseen sairaalaan pitkäaikaiseen hoitoon ja kuntoutukseen.

Tutkimuksemme tarkastelee vankilasta hoitoa varten vapautettujen vankien ryhmää vuosilta 2008–2018. Näiden henkilöiden määrä on kasvanut viime vuosien aikana, minkä vuoksi tavoitteenamme on selvittää siihen johtaneita syitä. Tuotamme tutkimuksessa tietoa ryhmän sosiaalisista taustatekijöistä, joihin kuuluvat muun muassa lapsuuden tausta, opiskelu, työnteko ja sosiaalietuudet. Tarpeellisilta osin tarkastelemme myös tutkittavien tekemiä rikoksia, mielentilatutkimusten tekemistä, psyykkistä sairastavuutta sekä aiempaa psykiatrista hoitoa. Teemme laadullisen tutkimuksen valmiista aineistosta, joka koostuu kaikista psykoosin vuoksi hoitoa varten vapautettujen vankien vapautusesityksistä viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Jaamme tutkittavat kahteen ryhmään ja vertailemme osa-alueita ajanjaksojen välillä.

Tuloksista selvisi, että psykoosin vuoksi vankilan ulkopuolelle hoitoa varten vapautetut henkilöt ovat muuhun vankiväestöön verrattuna huono-osainen, syrjäytynyt ja sairas ihmisryhmä. He ovat elämässään kohdanneet monia vääryyksiä ja sairastuneet psyykkisesti. Heidän rikollisuutensa on vakavaa, uusiutuvaa ja heidän mielentilaansa ei ole arvioitu oikeusprosessin yhteydessä tarpeeksi usein. Lisäksi näiden henkilöiden määrä yhteiskunnassamme on kasvussa, mikä johtuu mahdollisesti varhaisen sosiaalisen tuen ja oikeanlaisten ja oikea-aikaisten terveyspalveluiden puutteesta, mielentilatutkimusten vähentymisestä ja syrjäytymisen lisääntymisestä.

In Finnish prisons around 140 prisoners per year are diagnosed with psychotic disorder. The number of psychotic prisoners has increased tenfold since 2005, although the number of these disorders has not increased in the general population. In some cases, the prisoners can be released from prison for treatment because they are unresponsive for treatment because of severe psychosis and are sent to state forensic psychiatric hospitals for long-term care and rehabilitation.

Our study aims to describe the prisoners who are released from prison for treatment in 2008–2018. The number of these prisoners has grown in the last few years, which is why our goal was to find out the reason for that. In this study we provide information of the social background of the group including childhood, primary and professional studies, work and career information and social security benefits. We also examine their offences, psychiatric assessments during the legal proceeding and prior psychiatric treatments where necessary. We carried out a qualitative analysis of the data, which consists of all the prisoners that were released from prison for treatment because of psychosis in the last ten years. We divide the data into two groups and compare them to each other.

The results indicate that persons who have been released from prison for treatment because of psychosis are unprivileged, marginalized and psychologically disordered group compared to other prisoners. They have faced several injustices during their lives and suffered from mental illnesses. Their criminality has been severe, recurrent and often their mental health has not been assessed during their legal proceedings. Also, the number of these persons is increasing, possibly because of the lack of the early social support, proper and right-timed health services, reduction of psychiatric assessment and growth of social exclusion.