Hoitajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden kuvauksia saattohoitopotilaiden eksistentiaalisesta ahdistuksesta : riittääkö inhimillisen ihmisen läsnäolo?

Abstract

Eksistentiaalisella eli olemassaolon ahdistuksella tarkoitetaan psyykkistä tilaa, joka syntyy ihmisen aavistaessa tai ymmärtäessä oman elämänsä rajallisuuden ja tajutessaan samalla sen, että rajallisuuden merkitys on täysin avoin (Mattila 2002, 15). Eksistentiaalinen ahdistus on erotettava patologisesta ahdistuksesta, joka pyritään poistamaan. Eksistentiaalisen ahdistuksen kohdalla ihmistä pyritään vahvistamaan sen kestämiseen. (Kettunen 1990, 210-211.)

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa Pirkanmaan Hoitokodin potilaiden saamaa eksistentiaalisen ahdistuksen kohtaamista hoitajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoite on kehittää potilaan eksistentiaalisen ahdistuksen kohtaamista Pirkanmaan Hoitokodissa. Tutkimus toteutettiin Pirkanmaan Hoitokodissa. Tutkimusongelmat olivat: millä tavoin potilaiden eksistentiaalinen ahdistus tunnistetaan saattohoitotyössä hoitajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden näkökulmasta sekä mitä ovat potilaan eksistentiaalisten ahdistuksen auttamisen keinot hoitajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden näkökulmasta?

Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista lähestymistapaa ja aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla. Tutkimusaineisto koostui yhteensä kuudesta (n=6) haastattelusta. Haastatelluista kolme oli vapaaehtoistyöntekijöitä ja kolme hoitajaa. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.

Tulosten mukaan eksistentiaalinen ahdistus tunnistettiin ja sitä kuvattiin haastatteluissa monin tavoin. Tutkimuksessa ei syntynyt eroavaisuutta vapaaehtoistyöntekijöiden ja hoitajien välille ahdistuksen tunnistamisen osalta. Potilaiden eksistentiaalisen auttamisen keinoista vuorovaikutukselliset keinot koettiin parhaana tapana auttaa. Hoitajat määrittelivät myös hoitotyön tietotaidon hallinnan auttamisen keinoksi. Hoitajien saama aiheeseen liittyvä koulutus koettiin puutteelliseksi ja hoitajien kokemus resurssien vähyydestä varsinkin yöaikana koettiin vaativana.

Jatkossa voitaisiin kehittää vapaaehtoistyöntekijöiden ja hoitajien yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä. Saattohoitajien tunneälytaitojen, yhteisöllisyyden ja ryhmäprosessien vaikutuksia potilaan saattovaiheen hoidossa tulisi tukia ja kehittää.

Existential anxiety is a human psychic state which arises from a hunch or awareness of the finite nature of life. The meaning of that finite nature is entirely open. (Mattila 2002, 15.) Existential anxiety differs from pathological anxiety which needs to be removed. When it comes to existential anxiety the aim is to provide psychological resources for a person in order to endure it. (Kettunen 1990, 210-211.)

This study aimed to research the encounter of existential anxiety of the patients of Pirkanmaan Hoitokoti from the point of view of nurses and volunteer workers. The goal of the study is to improve personnel's ability to encounter existential anxiety of the patients in Pirkanmaan Hoitokoti. The study took place in Pirkanmaan Hoitokoti. The research questions were: how do nurses and volunteers identify existential anxiety in palliative care and what means do nurses and volunteers have to relieve existential anxiety of the patients? The research used qualitative approach and the data were gathered by theme interviews. The random sample consists of the interviews of nurses and volunteers working in Pirkanmaan Hoitokoti. The method of analysis was content analysis.

The results show that existential anxiety was identified and it was described in many ways. The research did not show differences in identifying the anxiety between nurses and volunteer workers. Interactional means were seen the best way to help patients of all the means in relieving existential anxiety. The nurses also defined know-how of nursing as a means to help patients. The given training about the topic was seen insufficient, and the nurses felt the lack of resources challenging, especially at night time.

The follow-up research could study how nurses and volunteers could co-operate seamlessly. Studying emotional intelligence, sense of community and the effects of group processes could also prove beneficial.