Ensihoidon ja päivystyksen hoitohenkilökunnan välisen suullisen raportoinnin merkitys potilasturvallisuuteen
Kokko, Piia; Makara, Suvi (2018)
Kokko, Piia
Makara, Suvi
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019299
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018113019299
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata ensihoidon ja monitoimijapäivystyksen hoitajien välisen suullisen raportoinnin nykytilaa ja tunnistaa siihen liittyvät kehittämistarpeet. Opinnäytetyössä selvitettiin, miten hoitajien välinen suullinen potilasraportointi toteutuu ISBAR-tarkistuslistan mukaisesti sekä miten hoitohenkilökunnan mielestä suullinen potilasraportointi toimii ja mitä kehittämisideoita hoitajilla on suullisen potilasraportoinnin parantamiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin havainnointitutkimuksella sekä laadullisella kyselytutkimuksella keväällä 2018. Havainnointi tutkimuksella kuvattiin hoitohenkilökunnan välisiä raportointitilanteita ennakkoilmoituksen antamisen ja vastaanottamisen sekä potilaan luovuttamisen yhteydessä. Havainnoinnin pohjana käytettiin ISBAR-tarkistuslistaa. Lisäksi havainnoitiin sanattomien eleiden ja ilmeiden vaikutusta suulliseen potilasraportointiin. Havainnointitilanteita oli yhteensä 61. Sähköisellä kyselytutkimuksella selvitettiin suullisen potilasraportoinnin toteutumista hoitajien mielestä sekä hoitajien kehittämisehdotuksia suulliseen potilasraportointiin. Vastauksia saatiin yhteensä 59.
Havainnointitutkimuksen mukaan ISBAR-mallin mukainen suullinen potilasraportointi toteutuu puutteellisesti. Suullinen potilasraportointi eteni pääosin ISBAR-mallin mukaisesti, mutta viestintä ei ollut kaksisuuntaista ja kaikkia ISBAR:n osa-alueita ei raportoitu. Ennakkoilmoituksissa raportointi oli systemaattisempaa ja kaikki ISBAR:n osa-alueet toteutuivat paremmin kuin muissa raportointitilanteissa. Myös viestintä ennakkoilmoituksissa oli useammin kaksisuuntaista. Kyselytutkimuksen vastaukset täydensivät hyvin havainnointitutkimuksesta saatuja tuloksia ja vastauksista saatiin selittäviä tekijöitä ISBAR-mallin puutteelliselle toteutumiselle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ensihoidon ja monitoimijapäivystyksen välistä suullista potilasraportointia sekä siihen liittyviä toimintatapoja tulee kehittää. Suullisella potilasraportoinnilla ISBAR-mallin mukaisesti voidaan parantaa potilasturvallisuutta.
Opinnäytetyö toteutettiin havainnointitutkimuksella sekä laadullisella kyselytutkimuksella keväällä 2018. Havainnointi tutkimuksella kuvattiin hoitohenkilökunnan välisiä raportointitilanteita ennakkoilmoituksen antamisen ja vastaanottamisen sekä potilaan luovuttamisen yhteydessä. Havainnoinnin pohjana käytettiin ISBAR-tarkistuslistaa. Lisäksi havainnoitiin sanattomien eleiden ja ilmeiden vaikutusta suulliseen potilasraportointiin. Havainnointitilanteita oli yhteensä 61. Sähköisellä kyselytutkimuksella selvitettiin suullisen potilasraportoinnin toteutumista hoitajien mielestä sekä hoitajien kehittämisehdotuksia suulliseen potilasraportointiin. Vastauksia saatiin yhteensä 59.
Havainnointitutkimuksen mukaan ISBAR-mallin mukainen suullinen potilasraportointi toteutuu puutteellisesti. Suullinen potilasraportointi eteni pääosin ISBAR-mallin mukaisesti, mutta viestintä ei ollut kaksisuuntaista ja kaikkia ISBAR:n osa-alueita ei raportoitu. Ennakkoilmoituksissa raportointi oli systemaattisempaa ja kaikki ISBAR:n osa-alueet toteutuivat paremmin kuin muissa raportointitilanteissa. Myös viestintä ennakkoilmoituksissa oli useammin kaksisuuntaista. Kyselytutkimuksen vastaukset täydensivät hyvin havainnointitutkimuksesta saatuja tuloksia ja vastauksista saatiin selittäviä tekijöitä ISBAR-mallin puutteelliselle toteutumiselle.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ensihoidon ja monitoimijapäivystyksen välistä suullista potilasraportointia sekä siihen liittyviä toimintatapoja tulee kehittää. Suullisella potilasraportoinnilla ISBAR-mallin mukaisesti voidaan parantaa potilasturvallisuutta.