Erityistä tukea tarvitsevien lasten kokemuksia liikunnan harrastamisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisia liikuntatottumuksia sekä kokemuksia erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla on liikunnasta Kuopion alueella. Tavoitteena on löytää syitä erityistä tukea tarvitsevien lasten liikuntatottumuksien taustalla. Haastattelemalla suoraan lapsia saadaan aineistoa siitä, miten lapset itse kokevat liikunnan harrastamisen. Haastattelujen avulla halutaan saada käsitys lasten omista mielipiteistä ja siitä mitä liikunta erityistä tukea tarvitsevalle lapselle merkitsee. Opinnäytetyössä korostuu lasten oman äänen kuuluviin saaminen ilman vanhempien mielipiteitä. Myös YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan lapsella on oikeus ilmaista mielipiteensä itseään koskevissa asioissa lapsen kehitystaso sekä ikä huomioon ottaen.

Työssämme liikuntatottumus käsitteellä viittaamme perheen yhteisiin liikuntahetkiin, sekä lasten omaan liikunnalliseen aktiivisuuteen. Liikunnan ei tarvitse olla seuraurheilua tai säännöllistä harrastamista, vaan se voi olla myös perheen yhteistä ulkoilua, esimerkiksi puutarha-askareita ja koiranulkoilutusta. Liikunta voi myös tapahtua arki- ja hyötyliikuntana sekä koulussa väli- ja liikuntatunneilla.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena käyttäen puolistrukturoitua ryhmähaastatte-lua, jossa haastattelukysymykset olivat etukäteen suunniteltuja mutta tilanne muistutti enemmän vapaata keskustelua. Haastattelu toteutettiin Martti Ahtisaaren koululla koulupäivän aikana. Haastatteluun osallistui kuusi erityistä tukea tarvitsevaa lasta, jotka olivat iältään 9-14- vuotiaita. Työn tilaajana toimi TATU ry, joka on tapaturmaisesti tai potilasvahingon kautta vammautuneiden ja sairastuneiden lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä valtakunnallinen tukiyhdistys.

Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että lapsi todennäköisesti innostuu liikkumaan, jos liikuntaharrastus vastaa hänen mielenkiinnonkohteitaan. Lisäksi lapsen oma vireystila vaikuttaa liikunnan harrastamiseen. Liikunta, joka tapahtuu yhdessä perheenjäsenen tai kaverin kanssa, edistää myös lapsen halua liikkua. Tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa liikuntaharrastusten kehittämisessä sellaiseksi, joka soveltuisi mahdollisimman monenlaiselle liikkujalle sekä kannustaa lapsia liikunnalliseen aktiivisuuteen.