Mikroskopoitko? : Kyselytutkimus silmän terveydentilan tutkimisesta optikoille
Eskelinen, Reetta; Koivisto, Kaisa; Wall, Salla (2018)
Eskelinen, Reetta
Koivisto, Kaisa
Wall, Salla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111917486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018111917486
Tiivistelmä
ECOO:n ohjeistuksen mukaan mikroskopiatutkimus tulisi sisältyä jokaiseen näöntutkimukseen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa optikoiden mikroskopointikäytäntöjä. Määrällisen kyselytutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää optikoiden lisäkoulutuksen suunnittelussa. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Specsaversin kanssa, jolta saatiin tutkimuksen idea. Vastaavanlaista opinnäytetyötä ei ole ennen toteutettu.
Teoriaosuudessa kerrottiin optikon koulutuksesta ja roolista terveydenhuollon ammattilaisena. Työssä esiteltiin, mitä optikon tekemään silmän terveydentilan tarkastukseen tulisi sisältyä ja niitä silmän tutkimismenetelmiä, joita kyselyssä kartoitettiin. Lisäksi esiteltiin lyhyesti yleisimpiä yleis- ja silmäsairauksia, joiden merkkejä optikon tulisi osata tunnistaa ja tarvittaessa ohjata asiakas jatkotutkimuksiin. Empiirinen osuus käsitteli tutkimuksen toteuttamista ja kyselylomakkeen rakennetta. Kyselyssä selvitettiin, oliko mikroskopointi osa näöntarkastusrutiinia ja mitkä tekijät vaikuttivat siihen. Lisäksi haluttiin tietää, kuinka usein diagnostisten lääkeaineiden käyttöoikeuden saaneet optikot tutkivat silmän takaosia. Kyselyssä kartoitettiin koetun osaamisen tasoa sekä mihin ja miten lisäkoulutusta toivottiin.
Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Se toteutettiin verkkokyselynä, joka oli tarkoitettu ensisijaisesti myymälöissä työskenteleville optikoille. Kyselylomakkeen sähköistä vastauslinkkiä jaettiin kolmessa eri kanavassa ja siihen vastasi kaiken kaikkiaan 154 optikkoa ja optometristia, joista 149 valikoitui tutkimuksen otokseen. Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla tilastollisia menetelmiä käyttäen.
Suurimalla osalla optikoista mikroskopiatutkimus ei ollut osa näöntutkimusrutiinia. Silmän etuosat tutkittiin keskimäärin melko usein ja niiden tutkiminen koettiin osattavan melko hyvin. Silmän takaosat tutkittiin selkeästi harvemmin, vaikka optometristeilla olisi ollut tarvittava koulutus niiden tutkimiseen. Kysymyksissä toistui vastausten suuri hajonta eli joukossa oli sellaisia, jotka tutkivat usein ja kokivat osaavansa hyvin ja sellaisia, jotka tutkivat harvoin ja kokivat osaamisensa heikommaksi. Lisäkoulutusta toivottiin eniten silmän takaosien tutkimiseen, ja toivotuin lisäkoulutuksen toteuttamismuoto oli klinikkaharjoittelu.
Teoriaosuudessa kerrottiin optikon koulutuksesta ja roolista terveydenhuollon ammattilaisena. Työssä esiteltiin, mitä optikon tekemään silmän terveydentilan tarkastukseen tulisi sisältyä ja niitä silmän tutkimismenetelmiä, joita kyselyssä kartoitettiin. Lisäksi esiteltiin lyhyesti yleisimpiä yleis- ja silmäsairauksia, joiden merkkejä optikon tulisi osata tunnistaa ja tarvittaessa ohjata asiakas jatkotutkimuksiin. Empiirinen osuus käsitteli tutkimuksen toteuttamista ja kyselylomakkeen rakennetta. Kyselyssä selvitettiin, oliko mikroskopointi osa näöntarkastusrutiinia ja mitkä tekijät vaikuttivat siihen. Lisäksi haluttiin tietää, kuinka usein diagnostisten lääkeaineiden käyttöoikeuden saaneet optikot tutkivat silmän takaosia. Kyselyssä kartoitettiin koetun osaamisen tasoa sekä mihin ja miten lisäkoulutusta toivottiin.
Tutkimuksessa hyödynnettiin kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Se toteutettiin verkkokyselynä, joka oli tarkoitettu ensisijaisesti myymälöissä työskenteleville optikoille. Kyselylomakkeen sähköistä vastauslinkkiä jaettiin kolmessa eri kanavassa ja siihen vastasi kaiken kaikkiaan 154 optikkoa ja optometristia, joista 149 valikoitui tutkimuksen otokseen. Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla tilastollisia menetelmiä käyttäen.
Suurimalla osalla optikoista mikroskopiatutkimus ei ollut osa näöntutkimusrutiinia. Silmän etuosat tutkittiin keskimäärin melko usein ja niiden tutkiminen koettiin osattavan melko hyvin. Silmän takaosat tutkittiin selkeästi harvemmin, vaikka optometristeilla olisi ollut tarvittava koulutus niiden tutkimiseen. Kysymyksissä toistui vastausten suuri hajonta eli joukossa oli sellaisia, jotka tutkivat usein ja kokivat osaavansa hyvin ja sellaisia, jotka tutkivat harvoin ja kokivat osaamisensa heikommaksi. Lisäkoulutusta toivottiin eniten silmän takaosien tutkimiseen, ja toivotuin lisäkoulutuksen toteuttamismuoto oli klinikkaharjoittelu.