Ikääntyneiden korkeasti koulutettujen naisten hyvinvointi : Helsingin Akateemiset Naiset ry:n eläkeikäisten jäsenten hyvinvointi ja sen edistämiseen liittyvät toiveet järjestötoiminnalle
Häkkinen, Mari (2018)
Häkkinen, Mari
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018103016371
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018103016371
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata Helsingin Akateemiset Naiset ry:n eläkeikäisten jäsenten käsityksiä hyvinvoinnista ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä sekä heidän toiveitaan järjestötoiminnalle hyvinvointinsa edistämiseen liittyen. Tiedon avulla on mahdollista kehittää järjestötoiminnan keinoja hyvinvoinnin edistämistyössä nykyisessä väestörakenteen muutoksessa, jossa eläkeläisväestö on aiempaa korkeasti koulutetumpaa, terveempää ja aktiivisempaa kuin aikaisemmat sukupolvet.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kuvailevana tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelun menetelmällä yksilöhaastatteluina. Opinnäytetyön kohderyhmän muodostivat kymmenen Helsingin Akateemisen Naiset ry:n eläkeikäistä jäsentä. Aineisto analysoitiin induktiivista ja abduktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen ja hyvinvoinnin ohjaavana teoriana toimi Erik Allardtin (1976) hyvinvoinnin malli. Hyvinvointi näyttäytyi kohderyhmässä kolmen osa-alueen kautta: elintason, terveyden ja toimintakyvyn sekä itsensä toteuttamisen kautta. Kohderyhmän hyvinvoinnille tunnusomaista olivat monipuoliset voimavarat kaikilla hyvinvoinnin osa-alueilla. Oma rooli hyvinvoinnin edistämisessä oli tiedostettu ja saatavilla olevaa tietoa osattiin hyödyntää. Siinä missä fysiologiset ikämuutokset ja muutokset läheissuhteissa näyttäytyivät vääjäämättöminä hyvinvoinnin toteutumista heikentävinä tekijöinä koulutustaustasta riippumatta, tahto pysyä mukana muutoksessa ja laaja mielenkiinto yhteiskunnallisiin asioihin näyttäytyivät johtopäätösten valossa voimavarana, jota koulutustausta vahvasti tuki. Vahvat henkiset ja kognitiiviset voimavarat puolestaan kantoivat ikääntymiseen liittyvissä muutostilanteissa ja mahdollistivat itsenäisen arjen jatkumisen pidempään.
Järjestötoiminnalle kohdistuvat toiveet liittyivät aiempien tutkimusten mukaisesti sosiaalisen ja toiminnallisen pääoman vahvistamiseen. Järjestötyön uudeksi keinoksi hyvinvoinnin edistämistyössä nousivat henkisten ja kognitiivisten voimavarojen vahvistaminen ajassa pysymisen ja älyllisyyden tukemisen kautta. Toimintamuodot, joiden tavoitteena on pitää ikääntyneet jäsenet mukana yhteiskunnallisessa muutoksessa, tukevat myös laajemmassa mittakaavassa mahdollisuutta elää toisista riippumatonta arkea fyysisten ikämuutosten jo ilmaantuessa. Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämistyön uusia toimintamalleja kehitettäessä tulee jatkossa huomioida tarkemmin, miten muutoksessa mukana pysyminen mahdollistetaan. Kehittämistyössä avainasemassa ovat asiakastarpeiden ymmärtäminen ja kohderyhmän osallistaminen toiminnan suunnitteluun.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena kuvailevana tutkimuksena. Aineisto kerättiin teemahaastattelun menetelmällä yksilöhaastatteluina. Opinnäytetyön kohderyhmän muodostivat kymmenen Helsingin Akateemisen Naiset ry:n eläkeikäistä jäsentä. Aineisto analysoitiin induktiivista ja abduktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen ja hyvinvoinnin ohjaavana teoriana toimi Erik Allardtin (1976) hyvinvoinnin malli. Hyvinvointi näyttäytyi kohderyhmässä kolmen osa-alueen kautta: elintason, terveyden ja toimintakyvyn sekä itsensä toteuttamisen kautta. Kohderyhmän hyvinvoinnille tunnusomaista olivat monipuoliset voimavarat kaikilla hyvinvoinnin osa-alueilla. Oma rooli hyvinvoinnin edistämisessä oli tiedostettu ja saatavilla olevaa tietoa osattiin hyödyntää. Siinä missä fysiologiset ikämuutokset ja muutokset läheissuhteissa näyttäytyivät vääjäämättöminä hyvinvoinnin toteutumista heikentävinä tekijöinä koulutustaustasta riippumatta, tahto pysyä mukana muutoksessa ja laaja mielenkiinto yhteiskunnallisiin asioihin näyttäytyivät johtopäätösten valossa voimavarana, jota koulutustausta vahvasti tuki. Vahvat henkiset ja kognitiiviset voimavarat puolestaan kantoivat ikääntymiseen liittyvissä muutostilanteissa ja mahdollistivat itsenäisen arjen jatkumisen pidempään.
Järjestötoiminnalle kohdistuvat toiveet liittyivät aiempien tutkimusten mukaisesti sosiaalisen ja toiminnallisen pääoman vahvistamiseen. Järjestötyön uudeksi keinoksi hyvinvoinnin edistämistyössä nousivat henkisten ja kognitiivisten voimavarojen vahvistaminen ajassa pysymisen ja älyllisyyden tukemisen kautta. Toimintamuodot, joiden tavoitteena on pitää ikääntyneet jäsenet mukana yhteiskunnallisessa muutoksessa, tukevat myös laajemmassa mittakaavassa mahdollisuutta elää toisista riippumatonta arkea fyysisten ikämuutosten jo ilmaantuessa. Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämistyön uusia toimintamalleja kehitettäessä tulee jatkossa huomioida tarkemmin, miten muutoksessa mukana pysyminen mahdollistetaan. Kehittämistyössä avainasemassa ovat asiakastarpeiden ymmärtäminen ja kohderyhmän osallistaminen toiminnan suunnitteluun.