Terveydenhuollon esimiesten arjen eettiset ongelmatilanteet ja niiden ratkaiseminen
Tetri, Birgitta (2018)
Tetri, Birgitta
Laurea-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091315133
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018091315133
Tiivistelmä
Suomessa meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen keskeinen tavoite on hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen. COPE-hanke käynnistettiin tutkimaan ja kehittämään toimintatapoja, joilla vastataan uudistuksen mukanaan tuomiin haasteisiin ja varmistetaan osaavan työvoiman saatavuus tulevaisuudessa. Tämä opinnäytetyö liittyy COPE-hankkeen elinikäisen oppimisen osahankkeeseen, jonka tavoitteena on kehittää ammatillisen ongelmanratkaisun ja päätöksenteon osaamista sekä opiskelijoiden koulutuksessa että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten käytännön työssä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, millaisia eettisiä ongelmia terveydenhuollon esimiehet työssään kohtaavat ja miten he niitä ratkaisevat. Aineisto koostui hoitotyön esimiesten (n=77) vastauksista kahteen avokysymykseen COPE-hankkeen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle suunnatussa kyselyssä. Teoreettinen viitekehys muodostui terveydenhuollon etiikkaa sekä moraalipsykologian huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden etiikoita koskevasta tutkimuksesta. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönanalyysiä ja aineiston kvantifiointia. Teorialähtöisessä analyysissa sovellettiin Warkin ja Krebsin (1996) arkielämän ongelmatyyppien luokittelumallia sekä Lyonsin (1983) oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan luokittelumallia.
Yleisin terveydenhuollon esimiesten kohtaama ongelmatyyppi oli rikkomuksiin reagoiminen (31 %). Esimiesten kohtaamat prososiaaliset ongelmat jakautuivat ristiriitaisten vaatimusten (22 %) ja toisten tarpeisiin vastaamisen (13 %) alaluokkiin. Ongelmista 19 % edusti säännön noudattamista ja 9 % sisäistä ristiriitaa, jotka eivät sisältyneet Warkin ja Krebsin luokittelumalliin. Eettisten ongelmien aiheet luokiteltiin aineistolähtöisesti potilas-, organisaatio- ja henkilöstölähtöisiin teemoihin, joista henkilöstöön liittyvät ongelmat muodostuivat suurimmaksi ryhmäksi (56 %) vastauksista. Tavallisimpia ongelmia olivat konfliktit työntekijöiden välillä, epäasiallinen käytös ja työvuorosuunnittelun haasteet. Terveydenhuollon esimiehet käyttivät eettisen ongelman ratkaisemiseen useammin oikeudenmukaisuuden (54 %) kuin huolenpidon etiikkaa (46 %). Säännön soveltamisen ja sosiaalisen paineen tilanteissa esimiehet käyttivät vain oikeudenmukaisuuden etiikkaa. Toisten tarpeisiin vastaamisen ongelmatyypin ratkaiseminen perustui täysin huolenpidon etiikkaan. Muissa luokissa esimiehet käyttivät joustavasti sekä huolenpidon että oikeudenmukaisuuden etiikkaa päätöksenteossa. Tulosten mukaan esimiehet pyrkivät pitämään kiinni oikeudenmukaisuudesta, mutta saattavat joutua sopeuttamaan toimintaansa työntekijöiden hyvinvoinnin huomioimiseksi.
Tutkimusaineiston työelämälähtöiset dilemmat ja niiden ratkaisut tarjoavat materiaalia esimiesten eettisen johtamisen ja päätöksenteon koulutuksen suunnitteluun. Reflektiokeskustelut vertaistasolla eettisen tietoisuuden lisäämiseksi ja strukturoitu eettisen johtamisen malli ovat hyödyksi esimiesten työn tukena. Roolinotto asettumalla toisen asemaan simulaatiokoulutuksen keinoin antaa valmiuksia kehittää eettistä osaamista. Jatkotutkimusta tarvitaan esimiesten moraalisen kehityksen tasosta sekä eettisestä kuormittuneisuudesta, jotta heitä voidaan tukea oikeilla tavoilla.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata, millaisia eettisiä ongelmia terveydenhuollon esimiehet työssään kohtaavat ja miten he niitä ratkaisevat. Aineisto koostui hoitotyön esimiesten (n=77) vastauksista kahteen avokysymykseen COPE-hankkeen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle suunnatussa kyselyssä. Teoreettinen viitekehys muodostui terveydenhuollon etiikkaa sekä moraalipsykologian huolenpidon ja oikeudenmukaisuuden etiikoita koskevasta tutkimuksesta. Aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönanalyysiä ja aineiston kvantifiointia. Teorialähtöisessä analyysissa sovellettiin Warkin ja Krebsin (1996) arkielämän ongelmatyyppien luokittelumallia sekä Lyonsin (1983) oikeudenmukaisuuden ja huolenpidon etiikan luokittelumallia.
Yleisin terveydenhuollon esimiesten kohtaama ongelmatyyppi oli rikkomuksiin reagoiminen (31 %). Esimiesten kohtaamat prososiaaliset ongelmat jakautuivat ristiriitaisten vaatimusten (22 %) ja toisten tarpeisiin vastaamisen (13 %) alaluokkiin. Ongelmista 19 % edusti säännön noudattamista ja 9 % sisäistä ristiriitaa, jotka eivät sisältyneet Warkin ja Krebsin luokittelumalliin. Eettisten ongelmien aiheet luokiteltiin aineistolähtöisesti potilas-, organisaatio- ja henkilöstölähtöisiin teemoihin, joista henkilöstöön liittyvät ongelmat muodostuivat suurimmaksi ryhmäksi (56 %) vastauksista. Tavallisimpia ongelmia olivat konfliktit työntekijöiden välillä, epäasiallinen käytös ja työvuorosuunnittelun haasteet. Terveydenhuollon esimiehet käyttivät eettisen ongelman ratkaisemiseen useammin oikeudenmukaisuuden (54 %) kuin huolenpidon etiikkaa (46 %). Säännön soveltamisen ja sosiaalisen paineen tilanteissa esimiehet käyttivät vain oikeudenmukaisuuden etiikkaa. Toisten tarpeisiin vastaamisen ongelmatyypin ratkaiseminen perustui täysin huolenpidon etiikkaan. Muissa luokissa esimiehet käyttivät joustavasti sekä huolenpidon että oikeudenmukaisuuden etiikkaa päätöksenteossa. Tulosten mukaan esimiehet pyrkivät pitämään kiinni oikeudenmukaisuudesta, mutta saattavat joutua sopeuttamaan toimintaansa työntekijöiden hyvinvoinnin huomioimiseksi.
Tutkimusaineiston työelämälähtöiset dilemmat ja niiden ratkaisut tarjoavat materiaalia esimiesten eettisen johtamisen ja päätöksenteon koulutuksen suunnitteluun. Reflektiokeskustelut vertaistasolla eettisen tietoisuuden lisäämiseksi ja strukturoitu eettisen johtamisen malli ovat hyödyksi esimiesten työn tukena. Roolinotto asettumalla toisen asemaan simulaatiokoulutuksen keinoin antaa valmiuksia kehittää eettistä osaamista. Jatkotutkimusta tarvitaan esimiesten moraalisen kehityksen tasosta sekä eettisestä kuormittuneisuudesta, jotta heitä voidaan tukea oikeilla tavoilla.