Vanhusten asumispalveluissa työskentelevien hoitajien kokema asiakasväkivalta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa missä määrin ja minkälaista fyysistä ja psyykkistä asiakasväkivaltaa tai sen uhkaa vanhusten asumispalveluiden hoitajat työssään kokevat, ja miten he raportoivat kokemaansa. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada ajantasaista tutkimustietoa, jonka perusteella työnantaja voisi tarvittaessa kartoittaa hoitajien turvallisuutta lisääviä kehittämiskohteita eli koulutusta tai yhteneväinen ohjeistus siitä, kuinka väkivaltatilanteita tulisi välttää tai niissä toimia, ja miten ne tulisi oikeaoppisesti raportoida.

Opinnäytetyön viitekehys ja teoriapohja muodostuivat käsitteistä: ikääntyneiden hoitotyö, muistisairaudet, asiakasväkivalta ja vaaratapahtumien raportointi. Opinnäytetyö toteutettiin käyttäen laadullista tutkimusmenetelmää. Aineisto kerättiin neljässä Lohjan alueen asumispalveluyksikössä ryhmähaastatteluilla, jotka äänitettiin ja litteroitiin. Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen teemoittelua.

Tutkimuksen tuloksen perusteella kaikki haastatellut hoitajat olivat kokeneet sekä fyysistä että sanallista asiakasväkivaltaa ja sen uhkaa, sekä asukkaiden että omaisten taholta. Heidän kokemuksensa vaihtelivat ainoastaan sen suhteen, kuinka usein väkivaltaa kohdattiin, joka vuorostaan oli suhteessa siihen kuinka vaativissa potilasyksiköissä he työskentelivät.

Johtopäätöksenä voitiin todeta, että väkivallan kohtaaminen kuului työn kuvaan. Hoitajat kokivat käytöshäiriöiden olevan selkeästi sairaudesta johtuvia ja vaikeasti lääkityksellä hallittavissa, joten he eivät kokeneet käytännön toimenpiteiden muuttamisella olevan suurta merkitystä. Hoitajat korostivat enemmän tiedon lisäämisen ja jakamisen tärkeyttä työyhteisössä. Väkivaltatilanteet raportoitiin päivittäisen hoitotyön kirjaamisen yhteydessä. Vain vakavimmista, vammoihin tai sairaslomiin johtavista, ennalta-arvaamattomista tai asukkaisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista tehtiin HiPro-ilmoituksia.

Kehittämiskohteiksi nousi esiin hoitajien lisäkoulutus koskien sekä muistihäiriöisten asukkaiden hoitoa, että haasteellisia vuorovaikutustilanteita. Myös HiPro-raportoinnin selkeyttäminen tai toisenlaisen raportointi-järjestelmän käyttö voisi yksiköissä olla ajankohtainen.

The purpose of this thesis was to survey how much and what type of physical and psychological patient violence or the threat of it do nurses working in housing services for the elderly face, and how they report their experiences. The objective was to gather researched updated information, on which to possibly base further developments by the employee to improve nurse-safety i.e. practical additional training or clear instructions on how to avoid or act in violent situations and how to correctly report them.

The theoretical framework of the thesis was based on the following concepts: nursing of the elderly, memory disorders, patient-violence and incident reporting. The thesis was carried out using a qualitative research method. The empirical data was collected by carrying out group interviews of nurses in four housing service units. The interviews were recorded, then transcripted and the data analysed using thematic analysis.

The result of the research showed that all interviewed nurses had experienced physical and psychological violence and the threat of it, both from patients and their families. Their experiences varied only in relation to how often violence had been faced, which in turn varied according to how demanding a unit they had worked at.

In conclusion it could be said that facing violence was a normal characteristic of nursing in the units concerned. The nurses felt that behavioural problems were clearly illness-related and medically difficult to control, and by changing working practices would do little to improve the situation. More emphasis was put on increased and shared information within the working community. Violent incidents were reported by daily reporting. Only cases concerning unforeseen or serious violence leading to injuries or sick leaves, or cases involving other patients were HiPro-reported.

Possible topics for further development could be arranging additional training of memory dis-order nursing and interaction skills for the nurses. Also the clarification of the HiPro system or choosing another reporting system could be actual in these units.