Valokuvanäyttelyn tuottaminen amatöörivalokuvaajan näkökulmasta Kaakkois-Suomessa
Laurikainen, Eero (2010)
Laurikainen, Eero
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2010
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110127
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010052110127
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä on pyritty selvittämään millaisia näyttelytiloja amatöörivalokuvaajille on tarjolla ja miten Kaakkois-Suomen lehdistö suhtautuu amatöörivalokuvaajien näyttelyiden uutisointiin ja millainen on valokuvanäyttelyn tuotantoprosessi ja mitä ovat valokuvataide ja näyttelytoiminta yleensä. Tutkimusmenetelminä ovat olleet haastattelut, kirjalliset lähteet ja tiedonhaku Internetistä.
Suomessa valokuvataide kehittyi itsenäiseksi taidekentäksi verrattain myöhään, vasta 1980- ja 90-luvuilla. Valokuvataide on nyt sekä suomalaisen, että kansainvälisen kuvataiteen elinvoimaisimmin kehittyviä osa-alueita ja erittäin näkyvä osa visuaalista kulttuuria ja nykytaidetta. Käsitteen valokuvataide määritteleminen on sekä ongelmallista ja vaikeaa. Rajankäyntiä käydään sekä suhteessa soveltavaan valokuvaan valokuvakentän sisällä että, kentän ulkopuolella suhteessa kuvataiteeseen. Opinnäytetyössä on tarkasteltu erilaisia näkökulmia valokuvaukseen ja valokuvataiteeseen.
Opinnäytetyössä on käsitelty hyvän näyttelyn ominaispiirteitä. Näyttelyn tarkoituksena on aina kommunikoida kävijän kanssa, jotta tässä saataisiin aikaan ”muutos”. Museot asettavat yleensä näyttelyn päämääräksi tiedon lisäämisen, aikaisemmin tuntemattomien faktojen ymmärrettäväksi tekemisen tai elämyksen tuottamisen. Hyvän näyttelyn ominaisuuksia ovat: näyttelyn turvallisuus, kohteiden hyvä näkyvyys, näyttely onnistuu kiinnittämään katsojan huomion, näyttely näyttää hyvälle, näyttely on katsojalleen vaivan arvoinen ja osoittaa hyvää makua. Näyttelyn saavutettavuuden edistäminen kuuluu osana näyttelytoimintaan ja mitä se pitää sisällään on myös käsitelty tässä opinnäytetyössä.
Valokuvanäyttelyn tuotantoprosessiin kuuluu teosten valmistaminen ja valitseminen, tilan ja rahoituksen hankkiminen, tiedottaminen, avajaisten järjestäminen, näyttelyn pystytys ja purku ja näyttelyn ja tuotantoprosessin arviointi. Amatöörivalokuvaajien ensimmäiset näyttelyt ovat usein kameraseurojen yhteisnäyttelyitä. Näyttelytiloja voivat olla gallerioiden lisäksi esimerkiksi kahviot ja kirjastot. Yleensä valokuvanäyttelyiden julkisuus on näkyvyyttä sanomalehdissä ja myös amatöörit voivat saada jutun lehteen jos on aktiivinen lehdistön kanssa. Opinnäytetyössä tulee esille ohjeita näyttelyn tuottamiseen, niin amatööri kuin ammattimaisesta näkökulmasta.
Suomessa valokuvataide kehittyi itsenäiseksi taidekentäksi verrattain myöhään, vasta 1980- ja 90-luvuilla. Valokuvataide on nyt sekä suomalaisen, että kansainvälisen kuvataiteen elinvoimaisimmin kehittyviä osa-alueita ja erittäin näkyvä osa visuaalista kulttuuria ja nykytaidetta. Käsitteen valokuvataide määritteleminen on sekä ongelmallista ja vaikeaa. Rajankäyntiä käydään sekä suhteessa soveltavaan valokuvaan valokuvakentän sisällä että, kentän ulkopuolella suhteessa kuvataiteeseen. Opinnäytetyössä on tarkasteltu erilaisia näkökulmia valokuvaukseen ja valokuvataiteeseen.
Opinnäytetyössä on käsitelty hyvän näyttelyn ominaispiirteitä. Näyttelyn tarkoituksena on aina kommunikoida kävijän kanssa, jotta tässä saataisiin aikaan ”muutos”. Museot asettavat yleensä näyttelyn päämääräksi tiedon lisäämisen, aikaisemmin tuntemattomien faktojen ymmärrettäväksi tekemisen tai elämyksen tuottamisen. Hyvän näyttelyn ominaisuuksia ovat: näyttelyn turvallisuus, kohteiden hyvä näkyvyys, näyttely onnistuu kiinnittämään katsojan huomion, näyttely näyttää hyvälle, näyttely on katsojalleen vaivan arvoinen ja osoittaa hyvää makua. Näyttelyn saavutettavuuden edistäminen kuuluu osana näyttelytoimintaan ja mitä se pitää sisällään on myös käsitelty tässä opinnäytetyössä.
Valokuvanäyttelyn tuotantoprosessiin kuuluu teosten valmistaminen ja valitseminen, tilan ja rahoituksen hankkiminen, tiedottaminen, avajaisten järjestäminen, näyttelyn pystytys ja purku ja näyttelyn ja tuotantoprosessin arviointi. Amatöörivalokuvaajien ensimmäiset näyttelyt ovat usein kameraseurojen yhteisnäyttelyitä. Näyttelytiloja voivat olla gallerioiden lisäksi esimerkiksi kahviot ja kirjastot. Yleensä valokuvanäyttelyiden julkisuus on näkyvyyttä sanomalehdissä ja myös amatöörit voivat saada jutun lehteen jos on aktiivinen lehdistön kanssa. Opinnäytetyössä tulee esille ohjeita näyttelyn tuottamiseen, niin amatööri kuin ammattimaisesta näkökulmasta.