Alaselkäpotilaiden motivoimismenetelmät fysioterapiassa terapeuttiseen harjoitteluun sitoutumiseksi

Abstract

Alaselkäkivuista kärsii jopa 90 % ihmisistä, ja noin kymmenesosa alaselkäkivuista kroonistuu. Terapeuttinen harjoittelu kuuluu olennaisena osana alaselkäpotilaiden kuntoutukseen ja jotta harjoittelulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa oireisiin, täytyy potilaan aktiivisesti toteuttaa fysioterapeutin hänelle suunnittelemia harjoitteita. Harjoitteluun sitoutuminen edellyttää motivaatiota, joka on vaihteleva ja tilannesidonnainen ilmiö. Erilaisten motivaatioteorioiden tavoitteena on ollut tarjota ymmärrystä käyttäytymisen muutoksen takana olevista tekijöistä, ja niistä on sovellettu menetelmiä, joilla tukea potilaan käyttäytymisen muutosta.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kirjallisuuskatsauksen keinoin, mitä motivoimismenetelmiä fysioterapiassa on käytetty alaselkäkipuisten potilaiden sitouttamiseksi terapeuttiseen harjoitteluun ja mitkä menetelmät ovat olleet tehokkaita. Opinnäytetyö toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Aineistonhaku suoritettiin neljästä kansainvälisestä tietokannasta PICO-mallin avulla määriteltyjen sisäänottokriteerien mukaan. Aineisto muodostui 9 tutkimusartikkelista, joiden analysoimiseksi käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia ja teemoittelua.

Keskeisiä teemoja nousi analyysissä esiin kuusi. Terapeuttiseen harjoitteluun sitoutumiseen voidaan vaikuttaa parhaiten panostamalla terapeutin ja potilaan vuorovaikutussuhteeseen, huolelliseen tavoitteidenasetteluun ja tavoitteiden saavuttamisen esteenä olevien asioiden ongelmanratkaisuun. Hyviin terapian tuloksiin on yhteydessä potilaan saama palaute ja kannustus. Tehokkainta menetelmää alaselkäpotilaan harjoitteluun motivoimiseksi on vaikea osoittaa, mutta näyttäisi siltä, että kognitiivis-behavioraalisissa ja METmenetelmissä käsitellään eniten harjoittelumotivaatioon suotuisasti vaikuttavia teemoja. Lisäksi havaittiin, että millään yksittäisellä tutkimuksissa käytetyllä motivaatiomenetelmällä ei saavuteta mainittavaa hyötyä kipuun verrattuna perinteiseen fysioterapiaan.

About 90 % of people will suffer from low-back pain at some point of their lives, and about one tenth of the cases will lead to chronic pain. Therapeutic exercises are an essential part of the rehabilitation process, and the patients´ commitment to performing the exercises is needed for desirable outcomes. In order to commit to the exercises, the patients have to be motivated, and this is a varying and situation-bound phenomenon. Motivation theories offer us understanding of the aspects that lie behind behavioural changes, and the theories have been applied to encourage patients to change their health behaviour.

The aim of the thesis was to examine which motivational techniques were used for supporting low-back pain patients´ commitment to therapeutic exercises. The purpose was also to determine which methods would be the most efficient ones for better treatment outcomes. The method of the thesis was an integrative literature review. The material for the review was collected from four international databases, and the inclusion and exclusion criteria were defined with the PICO-model. Nine articles met the inclusion criteria, and they were analysed by using theory-based content analysis and thematic analysis.

Six themes rose from the data. Commitment to therapeutic exercises can be enhanced with a supportive and confidential relationship between the patient and physiotherapist. Moreover, thorough goal planning, working with obstacles and feedback are aspects that motivate patients for exercising. However, the most efficient method could not be determined, but it would seem that cognitive-behavioural and Motivation Enhancement Techniques (MET) are methods that include the most of the techniques that seem to increase the patients’ commitment. Additionally, it was found that none of the interventions used in the studies had a significant effect on pain when compared to traditional physiotherapy.