Laserkeilausmenetelmä taimikoiden hoitotarpeen ja -ajoituksen määrittelyssä

Abstract

Metsänhoitotöiden suunnittelu on ollut perinteisesti ihmistyövaltaista ja kallista: jokaisella maastokohteella on jouduttu käymään toteamassa kohteen tila ja määrittämässä mahdolliset metsänhoidolliset toimenpiteet ja niiden ajoitukset. Viime vuosina on yhä enemmän tutkittu kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämistä metsänhoitotöiden suunnittelun apuvälineenä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää aluepohjaisen laserkeilausmenetelmän soveltuvuutta taimikonhoitotöiden ja niiden ajoituksen määrittelyyn. Tutkimuksessa vertaillaan keilausaineiston perusteella tulkittuja toimenpide-ehdotuksia ja puustotunnuksia maastomittauksilla saatuihin tuloksiin. Vertailtavia puustotunnuksia ovat runkoluku, pituus sekä havu- ja lehtipuuosuudet. Toimenpiteet on jaettu kolmeen hoitoluokkaan, jotka ovat ”heti”, ”1 - 5 vuoden kuluessa” ja ”ei hoitotarvetta”.

Tulosten perusteella kivennäismaakohteilla hoitotoimenpiteet olivat yhtenevät eri inventointimenetelmien välillä 58 prosentilla kuvioista ja turvemaakohteilla 71 prosentilla kuvioista. Maastossa mitatut runkoluvut olivat keskimäärin pienemmät kuin laserkeilaintulkinnalla saadut runkoluvut, lasertulkinnalla puolestaan saatiin keskimäärin pienemmät kuviokohtaiset pituudet maastomittauksiin verrattuna. Havu- ja lehtipuuvertailussa lehtipuuta saatiin laserkeilausmenetelmään liittyvällä ilmakuvatulkinnalla systemaattisesti enemmän kuin maastoinventoinneilla.

Tämän tutkimuksen perusteella operatiivisessa käytössä olevilla harvapulssisilla laserkeilausmenetelmillä ei vielä saada riittävän luotettavaa kuvaa taimikoiden puustosta. Myöskään puuston terveydentilaa tai luontokohteita ei kaukokartoitusmenetelmillä saada selville. Lisäksi laserkeilausmenetelmä ei korkeiden kustannusten vuoksi sovellu pienten pinta-alojen inventointiin. Tulevaisuudessa tulosten tulkintamenetelmiä kehittämällä tai tiheäpulssisia laserkeilausmenetelmiä käyttämällä voisi olla mahdollista aikaansaada parempia tuloksia myös taimikoista.

The planning of forestry work is time-consuming and expensive. During the last few years, the utilizing of remote sensing methods in the planning of forestry work has been studied.

The purpose of this research is to clear up the suitability of the area based lidar method in the definition of the seedling stand operations and of their timing. The results that have been measured in the terrain in the study are compared with results measured by lidar. The results to be compared are the number of stems, the length of stems and the proportion of the coniferous and deciduous trees. The measures have been divided into three care classes. These are “immediate need for clearing”, “need for clearing within 5 years” and “no need for clearing”.

On the mineral soils the treatments are congruent by 58 per cent of the figures and on the peatland forests by 71 per cent of the figures. The number of stems that were measured in the terrain was smaller than the number of stems that have been predicted by lidar method on average. With the laser interpretation smaller figure-specific lengths were obtained on average.

A picture from the seedling stands which is reliable enough is not obtained yet with the lidar method in use at the moment. The health of the tree stand, or nature targets are not found out with remote sensing methods. The lidar method is not yet suitable because of high costs for stocktaking of small areas. It could be possible to get better results also from the seedling stands by developing the interpretation methods of lidar.