Ajan ja kuljetuksen vaikutus INR-näytteiden tuloksiin
Kangassalo, Raija; Ketola, Teija (2018)
Kangassalo, Raija
Ketola, Teija
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052410004
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018052410004
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten INR-näytteet pitäisi käsitellä ennen niiden kuljettamista maakunnan laboratorioista keskuslaboratorioon siten, että tulostaso säilyy luotettavana. Opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata INR-näytteiden säilyvyyttä kokoverenä ja plasmana eri aikapisteissä 30 tuntiin asti referenssinäytteeseen verrattuna sekä tutkia kuljetuksen vaikutusta INR-näytteiden säilyvyyteen.
Opinnäytetyö toteutettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kliinisen kemian toimintayksikössä. Tällä hetkellä INR-näytteitä kuljetetaan paljon maakunnasta keskuslaboratorioon kokoverenä analysoitavaksi. Tutkimustulokset antoivat lisätietoa INR-näytteiden säilytyksestä ja kuljetuksesta keskuslaboratorioon.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista menetelmää. Tutkimukseen kuului kaksi osatutkimusta. Aluksi varmistettiin esitutkimuksella se, että potilaasta voitiin ottaa neljä peräkkäistä INR-näytettä niin, että tulokset säilyvät vertailukelpoisina. Säilyvyystutkimuksessa (n=56) verrattiin INR-tuloksia kokoverenä ja plasmana 8, 24 ja 30 tunnin kuluttua näytteenotosta sekä referenssinäytteisiin että toisiinsa. Kuljetustutkimuksessa (n=19) verrattiin pöydällä säilytettyjä ja reittikuljetuksessa olleita näytteitä referenssinäytteisiin ja toisiinsa.
Tutkimustulokset osoittivat, että kahdeksan tunnin kokoverenä säilyttämisen jälkeen tuloksissa oli tilastollisesti melkein merkittävä muutos referenssinäytteisiin. Plasmanäytteiden osalta tuloksissa oli tilastollisesti erittäin merkitsevä muutos. 24 tunnin säilyttämisen jälkeen vain plasmanäytteissä oli tilastollisesti merkittävä muutos referenssinäytteisiin ja 30 tunnin säilyttämisen jälkeen sekä kokoveri- että plasmanäytteiden tulokset eivät muuttuneet referenssinäytteestä.
Kun kokoveri- ja plasmanäytteitä verrattiin toisiinsa, kokoverinäytteiden tulokset olivat kaikissa aikapisteissä keskimäärin lähempänä referenssinäytteitä, mutta lukumääräisesti 30 tunnin säilytyksen jälkeen plasmanäytteiden tulokset olivat lähempänä referenssinäytteitä. Tutkimustulokset osoittivat lisäksi, että näytteiden kuljettaminen ei vääristä INR-tulosta.
Vaikka tulosten muutos onkin tilastollisesti merkitsevä niin se ei ole kliinisesti merkittävä ja käytännössä INR-näytteet säilyvät sekä kokoverenä että plasmana 30 tuntia, kun tulos on hoitotasolla tai sen alle. Hoitotason yläpuolella olevissa tuloksissa näyttäisi olevan vaihtelua. Tutkimuksessa ei ollut riittävästi hoitotason yläpuolella olevia INR-tuloksia, joten jatkotutkimuksia korkeiden INR-näytteiden säilyvyydestä tarvitaan.
Opinnäytetyö toteutettiin Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kliinisen kemian toimintayksikössä. Tällä hetkellä INR-näytteitä kuljetetaan paljon maakunnasta keskuslaboratorioon kokoverenä analysoitavaksi. Tutkimustulokset antoivat lisätietoa INR-näytteiden säilytyksestä ja kuljetuksesta keskuslaboratorioon.
Opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista menetelmää. Tutkimukseen kuului kaksi osatutkimusta. Aluksi varmistettiin esitutkimuksella se, että potilaasta voitiin ottaa neljä peräkkäistä INR-näytettä niin, että tulokset säilyvät vertailukelpoisina. Säilyvyystutkimuksessa (n=56) verrattiin INR-tuloksia kokoverenä ja plasmana 8, 24 ja 30 tunnin kuluttua näytteenotosta sekä referenssinäytteisiin että toisiinsa. Kuljetustutkimuksessa (n=19) verrattiin pöydällä säilytettyjä ja reittikuljetuksessa olleita näytteitä referenssinäytteisiin ja toisiinsa.
Tutkimustulokset osoittivat, että kahdeksan tunnin kokoverenä säilyttämisen jälkeen tuloksissa oli tilastollisesti melkein merkittävä muutos referenssinäytteisiin. Plasmanäytteiden osalta tuloksissa oli tilastollisesti erittäin merkitsevä muutos. 24 tunnin säilyttämisen jälkeen vain plasmanäytteissä oli tilastollisesti merkittävä muutos referenssinäytteisiin ja 30 tunnin säilyttämisen jälkeen sekä kokoveri- että plasmanäytteiden tulokset eivät muuttuneet referenssinäytteestä.
Kun kokoveri- ja plasmanäytteitä verrattiin toisiinsa, kokoverinäytteiden tulokset olivat kaikissa aikapisteissä keskimäärin lähempänä referenssinäytteitä, mutta lukumääräisesti 30 tunnin säilytyksen jälkeen plasmanäytteiden tulokset olivat lähempänä referenssinäytteitä. Tutkimustulokset osoittivat lisäksi, että näytteiden kuljettaminen ei vääristä INR-tulosta.
Vaikka tulosten muutos onkin tilastollisesti merkitsevä niin se ei ole kliinisesti merkittävä ja käytännössä INR-näytteet säilyvät sekä kokoverenä että plasmana 30 tuntia, kun tulos on hoitotasolla tai sen alle. Hoitotason yläpuolella olevissa tuloksissa näyttäisi olevan vaihtelua. Tutkimuksessa ei ollut riittävästi hoitotason yläpuolella olevia INR-tuloksia, joten jatkotutkimuksia korkeiden INR-näytteiden säilyvyydestä tarvitaan.