Ruokahävikki Suomessa ja globaalisti
Myllyperkiö, Veera (2018)
Myllyperkiö, Veera
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805148029
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805148029
Tiivistelmä
Ruokahävikkiä ei voida kokonaan välttää, mutta sen vähentäminen on taloudellisesti kannattavaa, hyväksi ympäristölle ja se voisi olla keino ruokapulan helpottamiseen. Ruokahävikille ei ole selvää määritelmää, mikä vaikuttaa sen määrälliseen tutkimiseen. Tämän työn tavoitteena oli perehtyä ruokahävikin määrittelemiseen, selvittää miksi sitä syntyy Suomessa ja globaalisti ja löytää keinoja sen vähentämiseksi.
Työn teoriaosassa on perehdytty erilaisiin ruokahävikkimääritelmiin ja tehtyihin tutkimuksiin Suomessa ja globaalisti. Työssä tehtiin laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla. Haastateltavaksi valittiin kahdeksan elintarvikeketjun eri vaiheissa toimivaa asiantuntijaa.
Tutkimuksen tuloksena saatiin tietoa, miten ruokaketjun eri toimijat määrittelevät ruokahävikin. Tutkimuksessa haastateltavat pitivät ruokahävikkinä syömäkelpoisia osia ruoasta, jotka eivät päädy siihen mihin ne on alun perin tarkoitettu eli ihmisten ravinnoksi. Määritelmä poikkeaa FUSIONSin tutkimuksessa käytetystä ruokahävikkimääritelmästä, mutta on samankaltainen kuin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa. Tuloksena saatiin lisäksi kattavasti tietoa ruokahävikin syntymisestä ruokaketjussa ja ruokahävikin vähentämisen keinoista. Ruokahävikkiä syntyy suurelta osin perinteisistä syistä, esimerkiksi sääolosuhteista, kysynnän arvioinnin vaikeudesta, asioiden mennessä pieleen esimerkiksi inhimillisten virheiden takia ja muiden inhimillisten syiden takia. Hävikin vähentämiseksi koko ruokaketjun tulisi tehdä toimenpiteitä, mutta teollisuusmaissa kuluttajilla syntyvän hävikin vähentäminen on erityisen tärkeää.
Työn teoriaosassa on perehdytty erilaisiin ruokahävikkimääritelmiin ja tehtyihin tutkimuksiin Suomessa ja globaalisti. Työssä tehtiin laadullinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla. Haastateltavaksi valittiin kahdeksan elintarvikeketjun eri vaiheissa toimivaa asiantuntijaa.
Tutkimuksen tuloksena saatiin tietoa, miten ruokaketjun eri toimijat määrittelevät ruokahävikin. Tutkimuksessa haastateltavat pitivät ruokahävikkinä syömäkelpoisia osia ruoasta, jotka eivät päädy siihen mihin ne on alun perin tarkoitettu eli ihmisten ravinnoksi. Määritelmä poikkeaa FUSIONSin tutkimuksessa käytetystä ruokahävikkimääritelmästä, mutta on samankaltainen kuin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa. Tuloksena saatiin lisäksi kattavasti tietoa ruokahävikin syntymisestä ruokaketjussa ja ruokahävikin vähentämisen keinoista. Ruokahävikkiä syntyy suurelta osin perinteisistä syistä, esimerkiksi sääolosuhteista, kysynnän arvioinnin vaikeudesta, asioiden mennessä pieleen esimerkiksi inhimillisten virheiden takia ja muiden inhimillisten syiden takia. Hävikin vähentämiseksi koko ruokaketjun tulisi tehdä toimenpiteitä, mutta teollisuusmaissa kuluttajilla syntyvän hävikin vähentäminen on erityisen tärkeää.