Sillankorjaustöiden kustannustietojen päivitys ja valittujen korjaustöiden vaikutus sillan elinkaareen
Salminen, Sampo (2018)
Salminen, Sampo
Tampereen ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805086965
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201805086965
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli ajantasaistaa sillankorjauksen korjaussuunnittelussa käytettyjä peruskorjauksen yksikköhintoja ja selvittää niiden alueellisia vaihteluita, tutustua siltaomaisuuden kunnonhallintajärjestelmään (tarkastus ja peruskorjaus) sekä vertailla referenssikohteena käytetyn sillan uusimisen ja peruskorjauksen kustannusvaikutteisia eroja. Opinnäytetyö sisälsi myös kustannuslaskentataulukon/-ohjelmiston laatimisen konsultin käyttöön.
Sillankorjauksen yksikköhintojen pohjana käytettiin Liikenneviraston ja WSP:n sillankorjauksen kustannusarvioita, joista saatiin nimikkeistöä ja hinnastoa. Sillan peruskorjauksen ja uusimisen vertailussa käytettiin Suomessa sijaitsevaa tie-/ratasiltaa, jolle tehtiin erikoistarkastus, ja jonka kansilaatta päätettiin uusia. Opinnäytetyössä tarkasteltiin sillan vaihtoehtoista peruskorjausta ja korjaustoimenpiteiden kustannuksia. Haasteeksi muodostui yksikkökustannuksien saatavuus, koska yritykset eivät mielellään anna hintatietoutta muille yrityksille.
Sillankorjauksen referenssikohteena käytettiin yksiaukkoista betonisiltaa 1950-luvulta. Uusimisen ja peruskorjauksen vertailussa päädyttiin tulokseen, että uusiminen oli taloudellisempi vaihtoehto tarkasteltavalla 30 vuoden käyttöiällä ja muuttamattomalla liikennevirralla. Vaikka sillan kustannukset olivat peruskorjauksessa 40 % halvemmat, pidemmän tarkastelujakson (esim. 50 vuoden) kuluessa uusi kansilaatta tulee taloudellisemmaksi.
Sillankorjauksessa kustannustehokkain ratkaisu saadaan huomioimalla sillan koko elinkaaren kustannukset. Jotta kustannukset pysyvät oikeina, on niitä päivitettävä säännöllisesti hintatason yleisen nousun takia.
Liikenneviraston sillantarkastuksissa, pois lukien vuositarkastuksissa, tulee aina olla pätevöitynyt henkilö, jotta sillan kunnosta saadaan oikea tieto ja rakenteiden vaurioihin ja korjauksiin pystytään varautumaan hyvissä ajoin.
Sillankorjauksen yksikköhintojen pohjana käytettiin Liikenneviraston ja WSP:n sillankorjauksen kustannusarvioita, joista saatiin nimikkeistöä ja hinnastoa. Sillan peruskorjauksen ja uusimisen vertailussa käytettiin Suomessa sijaitsevaa tie-/ratasiltaa, jolle tehtiin erikoistarkastus, ja jonka kansilaatta päätettiin uusia. Opinnäytetyössä tarkasteltiin sillan vaihtoehtoista peruskorjausta ja korjaustoimenpiteiden kustannuksia. Haasteeksi muodostui yksikkökustannuksien saatavuus, koska yritykset eivät mielellään anna hintatietoutta muille yrityksille.
Sillankorjauksen referenssikohteena käytettiin yksiaukkoista betonisiltaa 1950-luvulta. Uusimisen ja peruskorjauksen vertailussa päädyttiin tulokseen, että uusiminen oli taloudellisempi vaihtoehto tarkasteltavalla 30 vuoden käyttöiällä ja muuttamattomalla liikennevirralla. Vaikka sillan kustannukset olivat peruskorjauksessa 40 % halvemmat, pidemmän tarkastelujakson (esim. 50 vuoden) kuluessa uusi kansilaatta tulee taloudellisemmaksi.
Sillankorjauksessa kustannustehokkain ratkaisu saadaan huomioimalla sillan koko elinkaaren kustannukset. Jotta kustannukset pysyvät oikeina, on niitä päivitettävä säännöllisesti hintatason yleisen nousun takia.
Liikenneviraston sillantarkastuksissa, pois lukien vuositarkastuksissa, tulee aina olla pätevöitynyt henkilö, jotta sillan kunnosta saadaan oikea tieto ja rakenteiden vaurioihin ja korjauksiin pystytään varautumaan hyvissä ajoin.