Elämäntarina-ajattelu muistisairaan pitkäaikaishoidossa-hoitajan näkökulma

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, mitä asioita hoitajat pitävät tärkeinä selvittää vanhuksen elämäntarinasta hänen siirtyessään pitkäaikaishoitoon. Tavoitteena oli tuottaa tietoa elämäntarinamallin kehittämiseksi ja pitkäaikaishoidossa olevan vanhuksen hoidon laadun parantamiseksi.

Opinnäytetyön tutkimusote oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Haastatteluun osallistui kuusi hoitajaa (n=6) kolmesta Rauman vanhuspalvelujen pitkäaikaishoidon yksiköstä. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.

Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitajat kokivat, että muistisairaan elämäntarinan tunteminen on tärkeää hyvän ja persoonallisen hoidon toteuttamiseksi päivittäisessä hoitotyössä. Hoitajien mielestä tärkeitä tietoja muistisairaan elämäntarinasta ovat lapsuuden tärkeät henkilöt, asuinpaikat ja kokemukset, koska lapsuuden asiat nousevat useimmiten esiin käytännön hoitotyössä. Hoitajat haluaisivat myös tietoja vanhuksen käytännöistä ja tavoista kuten nukkumiseen, ruokailuun, pukeutumiseen ja hygieniaan liittyen. Tärkeiksi tiedoiksi hoitajat kokivat myös uskonnollisen vakaumuksen, sosiaalisuuden sekä mahdolliset pelot, jotka voivat vaikuttaa hoitotyöhön.

Jatkotutkimuksen kohteena voisi olla hoitajien mielipiteen selvittäminen riittävän monipuolisesta elämänkaarilomakkeesta, josta hoitajat saisivat toivomansa tiedot muistisairaasta ja tutkimuksen pohjalta voisi tarvittaessa kehittää uuden, kaikkiin Rauman vanhuspalvelujen pitkäaikaishoidon yksiköihin sopivan elämänkaarilomakkeen.

Jatkokehittämisen kohteena esitetään muistisairaan päivittäiseen hoitotyöhön vaikuttavien elämäntarinatietojen muuntamisen käsinkosketeltavaan ja näkyvään muotoon vaikkapa tauluksi muistisairaan oman huoneen seinälle. Uudet työntekijät voisivat hyötyä taulusta sen toimiessa eräänlaisena tiivistelmänä kirjallisessa muodossa olevista elämäntarinatiedoista.

The purpose of this thesis was to map out what kind of information the nurses con-sider important to find out about the life story of the elderly person when they move onto long-term care. The aim was to produce information that would aid in the de-velopment of the life story model and improve the quality of care the elderly person receives in long-term care.

The research method chosen for this thesis was qualitative and the research material was collected using theme interviews. Six nurses (n=6) were chosen to participate in the interviews. The material was analysed with inductive content analysis.

Based on the results of the thesis, nurses felt that knowing the life story of a memory patient was extremely important in providing good, individual care in daily care work. Important figures from the memory patient´s childhood, as well as childhood experiences and place of residence were considered important knowledge by the nurses, as matter of childhood tend to surface in care work. The nurses were also in-terested in information about the patient´s habits regarding meal and bed times, plus clothing preferences and hygiene. The nurses also found information about religious stances, possible fears and social skills that might affect care work useful.

The subject of s follow-up study could be to research the nurses’ opinions about a lifespan form diverse enough to provide the nurses with information they wish to know about the memory patient. Based on the study, a new lifespan form suitable for all of Rauma’s long-term elderly care units could be developed.

Transforming life story information that is relevant in day to day care into a visible, tangible object, for example a notice board hung on the wall of a memory patient is presented as the target for further development. The board would potentially work as a summary that new employees could use as a tool to get information about the memory patient’s life story quickly.