Tuottajaksi nykysirkuskentälle : Toimintajärjestelmä ja tuottajan roolit
Abonce Muhonen, Selene (2018)
Abonce Muhonen, Selene
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803073097
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803073097
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus, jossa tutkitaan suomalaisen nykysirkuksen toimintajärjestelmiä sekä tuottajan roolia niissä. Työn tavoitteena oli saada selville, mitä tuottaja voi tehdä nykysirkuksen kehityksen hyväksi. Ensiksi on selvitetty, miten tuotanto tällä hetkellä on järjestetty, mitkä ovat ongelmakohdat ja mitä toiveita artisteilla olisi alan tuotannollisen kehityksen kannalta. Tulosten perusteella on pyritty löytämään niitä kehittämiskohtia, joihin tuottaja ja työn organisoiminen voi vaikuttaa ja niiden pohjalta tehdään ratkaisuehdotuksia. Työn tilaajana on Sirkuksen tiedotuskeskus ja työ tulee osaksi NuoraMentors-hanketta.
Opinnäytetyö on tapaustutkimus, jossa on käytetty kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän mallia analyysityökaluna. Työ käyttää kehittävää työntutkimusta teoriassa, mutta se ei ole puhdas kehittävä työntutkimus, sillä työhön ei sisälly osallistavaa toimintatapojen uudistamista. Toisena teoreettisena viitekehyksenä on tuottajan roolit. Aineistonkeruumenetelminä on käytetty nykysirkuksen tuottajien teemahaastatteluja, ideointityöpajaa sirkusammattilaisille sekä benchmarkkausta.
Tulokset osoittavat, että nykysirkuksen tuotannolliset rakenteet ovat Suomessa vasta kehittymässä. Nykysirkus on hyvin artistilähtöistä, jolloin tuottajan rooli on enimmäkseen olla taiteilijan assistenttina. Tuottajia on alalla erittäin vähän, sillä harvalla ryhmällä on varaa palkata tuottajaa. Organisaatiot ovat pieniä ja valta ja vastuut jakautuvat epätasaisesti, mikä tekee tuottajan työstä haasteellista. Työaika riittää selviytymisen kannalta vain tärkeimpien tehtävien suorittamiseen, jolloin pitkäjänteisen työn tuloksia eikä riittävää yhteistyön tasoa ehdi syntyä. Rahoituksen ja tuotannollisten rakenteiden puuttumisen lisäksi alan ongelmia ovat tilojen puute sekä esitysten lyhyet elinkaaret.
Ratkaisuehdotuksena taiteilijoiden toiveiden ja benchmarkkauksen pohjalta on tuotannon oma organisaatio, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa, heidän tarpeensa huomioiden. Tuotanto-organisaatio voisi palvella useampaa ryhmää, ja samalla kehittää yhteistyöverkostoja ja työkaluja sekä tehdä työtä koko alan tunnettuuden lisäämiseksi. Näin kustannukset ja resurssit voitaisiin jakaa useamman ryhmän käyttöön ja taiteilijoille jäisi enemmän aikaa taiteen tekemiseen. Tällaisen organisaation toimivuus vaatisi motivoituneita ja alan kehityksestä kiinnostuneita, yrittäjähenkisiä tuottajia ja toisaalta luottavaisia, tuottajan työtä arvostavia, avoimia ja muutosvalmiita artisteja.
Opinnäytetyö on tapaustutkimus, jossa on käytetty kehittävän työntutkimuksen toimintajärjestelmän mallia analyysityökaluna. Työ käyttää kehittävää työntutkimusta teoriassa, mutta se ei ole puhdas kehittävä työntutkimus, sillä työhön ei sisälly osallistavaa toimintatapojen uudistamista. Toisena teoreettisena viitekehyksenä on tuottajan roolit. Aineistonkeruumenetelminä on käytetty nykysirkuksen tuottajien teemahaastatteluja, ideointityöpajaa sirkusammattilaisille sekä benchmarkkausta.
Tulokset osoittavat, että nykysirkuksen tuotannolliset rakenteet ovat Suomessa vasta kehittymässä. Nykysirkus on hyvin artistilähtöistä, jolloin tuottajan rooli on enimmäkseen olla taiteilijan assistenttina. Tuottajia on alalla erittäin vähän, sillä harvalla ryhmällä on varaa palkata tuottajaa. Organisaatiot ovat pieniä ja valta ja vastuut jakautuvat epätasaisesti, mikä tekee tuottajan työstä haasteellista. Työaika riittää selviytymisen kannalta vain tärkeimpien tehtävien suorittamiseen, jolloin pitkäjänteisen työn tuloksia eikä riittävää yhteistyön tasoa ehdi syntyä. Rahoituksen ja tuotannollisten rakenteiden puuttumisen lisäksi alan ongelmia ovat tilojen puute sekä esitysten lyhyet elinkaaret.
Ratkaisuehdotuksena taiteilijoiden toiveiden ja benchmarkkauksen pohjalta on tuotannon oma organisaatio, joka toimisi tiiviissä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa, heidän tarpeensa huomioiden. Tuotanto-organisaatio voisi palvella useampaa ryhmää, ja samalla kehittää yhteistyöverkostoja ja työkaluja sekä tehdä työtä koko alan tunnettuuden lisäämiseksi. Näin kustannukset ja resurssit voitaisiin jakaa useamman ryhmän käyttöön ja taiteilijoille jäisi enemmän aikaa taiteen tekemiseen. Tällaisen organisaation toimivuus vaatisi motivoituneita ja alan kehityksestä kiinnostuneita, yrittäjähenkisiä tuottajia ja toisaalta luottavaisia, tuottajan työtä arvostavia, avoimia ja muutosvalmiita artisteja.