Laktoosi-intoleranssin diagnosointimenetelmät
Nieminen, Matleena (2018)
Nieminen, Matleena
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803123243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803123243
Tiivistelmä
Laktoosi-intoleranssin toteamiseen on kehitetty useita erilaisia diagnostisia menetelmiä, joista yksi on tämän insinöörityön tilaajan Biohit Oyj:n tuottama Lactose Intolerance Quick Test eli LIQT. Työssä tarkastellaan erilaisia menetelmiä, niiden toimintaperiaatteita ja luotettavuutta, sekä pohditaan miten nämä ovat verrattavissa LIQT-menetelmään.
Laktoosi-intoleranssi on maitosokerin eli laktoosin oireellinen imeytymishäiriö, joka aiheutuu laktoosia glukoosiksi ja galaktoosiksi pilkkovan laktaasientsyymin alentuneesta aktiivisuudesta. Aktiivisuuden alentuminen voi johtua perinnöllisistä tekijöistä tai olla ulkoisen tekijän, kuten suolistosairauden, aiheuttamaa. Suurin osa maailman väestöstä kärsii laktoosi-intoleranssista, mutta suomalaisista vaivaa esiintyy n. joka viidennellä.
Laktoosi-intoleranssin diagnosointiin käytettyjä menetelmiä ovat laktoosirasituskoe, hengitystesti, geenitesti, LIQT, disakkaridaasianalyysi biopsiasta ja LacTEST. Laktoosirasituskoe perustuu glukoosin nousun osoittamiseen verestä laktoosin nauttimisen jälkeen. Hengitystesti mittaa vetyä, joka aiheutuu pilkkoutumattoman laktoosin bakteerifermentaatiosta paksusuolessa. LacTEST on uusin menetelmä laktoosi-intoleranssin diagnosointiin ja perustuu laktoosin synteettisen vastineen nauttimiseen ja ksyloosin määrittämiseen virtsasta. Sekä LIQT että disakkaridaasianalyysi määrittävät laktaasiaktiivisuuden suoraan biopsianäytteestä ja niitä käytetään endoskopiaan määrätyille potilaille, joskin disakkaridaasianalyysiä käytetään vaativuutensa vuoksi lähinnä tutkimustarkoituksiin. Geenitesti ei ole funktionaalinen eli toiminnallinen menetelmä, vaan se osoittaa laktaasiaktiivisuuden alentumisen aiheuttavan genotyypin.
Yleisin laktoosi-intoleranssin toteamiseen käytetty menetelmä on hengitystesti, koska se ei ole invasiivinen ja on rasituskoetta luotettavampi. Tulevaisuus näyttää, ottaako LacTEST paikkansa kliinisessä käytössä ja haastaa hengitystestin luotettavuudellaan. Myös geenitesti on kliinisessä käytössä, mutta muista menetelmistä poiketen se ei osoita ulkoisista syistä johtuvaa laktoosi-intoleranssia eikä anna tietoa laktaasin senhetkisestä aktiivisuudesta. LIQT on mm. hengitystestiä ja rasituskoetta luotettavampi menetelmä, mutta vaatii endoskopiatutkimuksen. Endoskopiaan määrätyille potilaille LIQT on erinomainen ja yksinkertainen menetelmä laktoosi-intoleranssin tunnistamiseen.
Laktoosi-intoleranssi on maitosokerin eli laktoosin oireellinen imeytymishäiriö, joka aiheutuu laktoosia glukoosiksi ja galaktoosiksi pilkkovan laktaasientsyymin alentuneesta aktiivisuudesta. Aktiivisuuden alentuminen voi johtua perinnöllisistä tekijöistä tai olla ulkoisen tekijän, kuten suolistosairauden, aiheuttamaa. Suurin osa maailman väestöstä kärsii laktoosi-intoleranssista, mutta suomalaisista vaivaa esiintyy n. joka viidennellä.
Laktoosi-intoleranssin diagnosointiin käytettyjä menetelmiä ovat laktoosirasituskoe, hengitystesti, geenitesti, LIQT, disakkaridaasianalyysi biopsiasta ja LacTEST. Laktoosirasituskoe perustuu glukoosin nousun osoittamiseen verestä laktoosin nauttimisen jälkeen. Hengitystesti mittaa vetyä, joka aiheutuu pilkkoutumattoman laktoosin bakteerifermentaatiosta paksusuolessa. LacTEST on uusin menetelmä laktoosi-intoleranssin diagnosointiin ja perustuu laktoosin synteettisen vastineen nauttimiseen ja ksyloosin määrittämiseen virtsasta. Sekä LIQT että disakkaridaasianalyysi määrittävät laktaasiaktiivisuuden suoraan biopsianäytteestä ja niitä käytetään endoskopiaan määrätyille potilaille, joskin disakkaridaasianalyysiä käytetään vaativuutensa vuoksi lähinnä tutkimustarkoituksiin. Geenitesti ei ole funktionaalinen eli toiminnallinen menetelmä, vaan se osoittaa laktaasiaktiivisuuden alentumisen aiheuttavan genotyypin.
Yleisin laktoosi-intoleranssin toteamiseen käytetty menetelmä on hengitystesti, koska se ei ole invasiivinen ja on rasituskoetta luotettavampi. Tulevaisuus näyttää, ottaako LacTEST paikkansa kliinisessä käytössä ja haastaa hengitystestin luotettavuudellaan. Myös geenitesti on kliinisessä käytössä, mutta muista menetelmistä poiketen se ei osoita ulkoisista syistä johtuvaa laktoosi-intoleranssia eikä anna tietoa laktaasin senhetkisestä aktiivisuudesta. LIQT on mm. hengitystestiä ja rasituskoetta luotettavampi menetelmä, mutta vaatii endoskopiatutkimuksen. Endoskopiaan määrätyille potilaille LIQT on erinomainen ja yksinkertainen menetelmä laktoosi-intoleranssin tunnistamiseen.