Aikamatkaajat, lapset ja vanhukset nukketeatterin tekijöinä
Anna-Kaisa, Luttinen (2010)
Anna-Kaisa, Luttinen
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2010
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005129093
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tavoitteena oli tehdä lasten kanssa nukketeatteriesitys, joka pohjautui vanhusten kertomiin muistoihin. Näytelmän tekoprosessissa käytettiin ns. sukupolvien välisen muistojen teatterin runkoa, johon kuuluvat aineiston keruu vanhuksilta, litterointi käsi-kirjoitukseksi, näytelmärekvisiitan ja lavasteiden tekeminen sekä esitys. Suunnittelua varten perehdyin muistojen teatterin toimintatapoihin sekä nukketeatterin keinoihin. Minua kiinnosti tietää, voiko tällainen yhteistyö lasten ja vanhusten välillä olla mahdollista ja kuinka hyvin se toimisi. Myös kulttuurin siirtämistä tarinoiden ja muistojen muodossa seuraaville sukupolville pidin tärkeänä. Vallitseva ilmiö näiden kahden ikäryhmän erkaantumisesta toisistaan nykypäivän hektisessä maailmassa herätti kysymyksen minussa: voisiko teatteri toimia sillanrakentajana? Myös vanhusten mukanaolo aktiivisina tekijöinä passiivisen katselemisen sijaan innoitti minua.Näytelmän Aikamatkaajat tekemiseen sitoutui savonlinnalainen Hopearannan Palvelutalo, joiden vanhuksista aktiivisesti osallistui viisi henkilöä. Projekti alkoi siten, että äänitin heidän lapsuuden aikaisia muistojaan, joista rajasin parhaimmat ja kirjoitin puhtaaksi. Projektiin osallistui kolme lasta, joiden kanssa kuuntelin nauhoitteita sekä vierailin palvelutalossa. Saadusta aineistosta kirjoitimme käsikirjoituksen, jonka mukaan aloitimme näytelmäharjoitukset.Koska koulutuksessani olen perehtynyt nukketeatteriin, valitsin sen tämän näytelmän ilmaisulliseksi kanavaksi. Näin ollen lapset tekivät minun ohjauksessani näytelmän sauvanuket.Lavastuksen ja muun rekvisiitan suunnittelin ja tein itse. Näytelmä valmistui toukokuussa 2009 ja se esitettiin Hopearannan palvelutalon vanhuksille ja henkilökunnalle.Yhteistyötä lasten ja vanhusten välillä arvioin kyselyillä, joiden tulos oli positiivinen: sukupolvien välinen muistojen teatteri oli ollut molemmille osapuolille antoisa ja lähentävä kokemus.Näin ollen tavoite vuorovaikutuksen lisääminen vanhusten ja lasten välille teatterin keinoin saavutettiin.