Absoluuttisen paikannuksen käyttö karttatuotannossa
Kultalahti, Eetu (2018)
Kultalahti, Eetu
Lapin ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801171390
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801171390
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä oli tarkoitus tutkia absoluuttisen paikannuksen ominaisuuksien riittävyyttä karttatuotannossa tehtävään paikannukseen. Työn lähtö- kohtana oli tarve saada luotua opaskartta Rovaniemen maastopyöräilyreiteistä. Työn tarkoituksena oli siis selvittää, riittääkö muun muassa matkapuhelimissa ja urheilukelloissa käytettävän paikannusmenetelmän tarkkuus tällaisen opaskartan reittien kartoittamiseen. Työssä myös pohdittiin menetelmän etuja ja haittoja verrattuna muihin, yleisemmin maanmittaustekniikan alalla, käytettyihin menetelmiin.
Tämän työn teoriaosuudessa käytiin läpi GPS-paikannuksen teoriaa ja erilaisia paikannusmenetelmiä. Teoriaosuuden tarkoitus oli esitellä lukijalle satelliittipaikannuksen perusteet ja yleisesti käytetyt menetelmät ja niiden eroavaisuudet. Käytännön mittaukset suoritettiin käyttäen kahta erilaista paikannusvälinettä, urheilukelloa sekä älypuhelinta. Reitit kartoitettiin asettamalla molemmat pai- kantimet tallentamaan sijaintiaan sekunnin välein. Näistä peräkkäisistä paikan- nuksista laitteet muodostivat jäljen eli yhtenäisen viivan, joka kuvaa niiden kul- kemaa reittiä. Opaskartta luotiin vapaan lähdetiedon ohjelmalla nimeltä QGIS. Kartan tekemiseen käytettiin Maanmittauslaitoksen tarjoamaa Maastotietokantaa, jota suodattamalla ja visualisoimalla saatiin luotua lopullinen kartta. Lopuksi kartalle sijoitettiin kartoitetut reitit ja luotiin kartasta yhtenäinen, selkeä kokonaisuus.
Lähtökohtaisesti oli tiedossa, että absoluuttisen paikannuksen tarkkuus on heikompi, kuin yleisesti kartoitukseen käytetyissä menetelmissä. Kartoituksien tarkkuutta tarkasteltaessa kuitenkin huomattiin, että paikannuksen virheet pysyvät kohtuullisen pieninä. Paikannukset suoritettiin samanaikaisesti kahdella eri laitteella ja niiden dataa tarkastelemalla todettiin virheiden pysyvän reilusti alle 10m luokassa, joka ei ole tällaisessa kartassa ongelma. Absoluuttista paikannusta käyttävien laitteiden hinnan ja käytön helppouden sekä kartoituksen tarkkuuden perusteella menetelmä on hyvin sovellettavissa tällaiseen karttatuotantoon.
Tämän työn teoriaosuudessa käytiin läpi GPS-paikannuksen teoriaa ja erilaisia paikannusmenetelmiä. Teoriaosuuden tarkoitus oli esitellä lukijalle satelliittipaikannuksen perusteet ja yleisesti käytetyt menetelmät ja niiden eroavaisuudet. Käytännön mittaukset suoritettiin käyttäen kahta erilaista paikannusvälinettä, urheilukelloa sekä älypuhelinta. Reitit kartoitettiin asettamalla molemmat pai- kantimet tallentamaan sijaintiaan sekunnin välein. Näistä peräkkäisistä paikan- nuksista laitteet muodostivat jäljen eli yhtenäisen viivan, joka kuvaa niiden kul- kemaa reittiä. Opaskartta luotiin vapaan lähdetiedon ohjelmalla nimeltä QGIS. Kartan tekemiseen käytettiin Maanmittauslaitoksen tarjoamaa Maastotietokantaa, jota suodattamalla ja visualisoimalla saatiin luotua lopullinen kartta. Lopuksi kartalle sijoitettiin kartoitetut reitit ja luotiin kartasta yhtenäinen, selkeä kokonaisuus.
Lähtökohtaisesti oli tiedossa, että absoluuttisen paikannuksen tarkkuus on heikompi, kuin yleisesti kartoitukseen käytetyissä menetelmissä. Kartoituksien tarkkuutta tarkasteltaessa kuitenkin huomattiin, että paikannuksen virheet pysyvät kohtuullisen pieninä. Paikannukset suoritettiin samanaikaisesti kahdella eri laitteella ja niiden dataa tarkastelemalla todettiin virheiden pysyvän reilusti alle 10m luokassa, joka ei ole tällaisessa kartassa ongelma. Absoluuttista paikannusta käyttävien laitteiden hinnan ja käytön helppouden sekä kartoituksen tarkkuuden perusteella menetelmä on hyvin sovellettavissa tällaiseen karttatuotantoon.