Annoskoon arvioinnin luotettavuus : Restonomi- ja sosionomiopiskelijoiden ruokamäärien arvioinnin erot
Ahonen, Maaret (2017)
Ahonen, Maaret
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121821889
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121821889
Tiivistelmä
Ruoka-annoskokojen arviointitutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten ravitsemisalalla opiskelevien ja työskentelevien ruoka-annoskokojen arvioinnit eroavat keskenään varhaiskasvatukseen suuntautuneiden sosionomiopiskelijoiden arvioinneista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, osaavatko ravitsemisalalla opiskelevat ja työskentelevät arvioida elintarvikkeiden annosmääriä paremmin kuin varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat. Tutkimuksessa keskityttiin ravitsemustutkimukseen, sen toteuttamiseen ja annoskoon määrittämiseen.
Aineiston keruu toteutettiin DAGIS-tutkimushankkeen lasten annoskuvakirjan luotettavuustutkimuksen yhteydessä syksyllä 2016. Tutkimustilanteissa tutkittavien tuli verrata etukäteen punnittuja ruoka-annoksia annoskuvakirjan annosvalokuviin sekä valita heidän mielestään ruoka-annosta parhaiten vastaava annoskuva. Annoskoon mahdollisimman tarkka määrittäminen on laadukkaan ja luotettavan ravitsemustutkimuksen tärkeä osatekijä (Foster ym. 2008, 175). Yksi tutkittava arvioi arviointitilanteesta riippuen 21–23 ruoka-annosta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 66 henkilöä.
Ravitsemisalalla opiskelevat ja työskentelevät arvioivat pääsääntöisesti paremmin ruoka-annosten oikeita annoskokoja kuin varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat. Ero oli kuitenkin pieni. Restonomiopiskelijoilla täysin oikein menneitä arvioita oli keskimäärin 72 % ja sosionomiopiskelijoilla 69 % kaikista arvioinneista. Ravitsemisalan henkilöt arvioivat paremmin terveellisinä pidettyjä ruokia, kuten lämpimiä kasviksia, tuoreita vihanneksia ja puuroja. Sen sijaan varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat arvioivat paremmin päiväkotiympäristön ja lasten tyypillisiä ruokia, kuten muroja ja teollisia lastenruokia.
Tutkimuksen tavoitteiden näkökulmasta tutkimusaineisto ei ollut täysin relevantti, jotta sen avulla olisi voinut saada luotettavia vastauksia siihen, tuleeko henkilöt, joilla on ravitsemisalan kokemusta, sivuuttaa annoskuvien validoinneista. Jotta tutkimusaineiston avulla olisi voinut tehdä tällaisia päätelmiä, tutkimusaineiston koon olisi täytynyt olla suurempi. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen suuntaan, että myös ravitsemisalan henkilöt voisivat osallistua annoskuvien validointiin.
Aineiston keruu toteutettiin DAGIS-tutkimushankkeen lasten annoskuvakirjan luotettavuustutkimuksen yhteydessä syksyllä 2016. Tutkimustilanteissa tutkittavien tuli verrata etukäteen punnittuja ruoka-annoksia annoskuvakirjan annosvalokuviin sekä valita heidän mielestään ruoka-annosta parhaiten vastaava annoskuva. Annoskoon mahdollisimman tarkka määrittäminen on laadukkaan ja luotettavan ravitsemustutkimuksen tärkeä osatekijä (Foster ym. 2008, 175). Yksi tutkittava arvioi arviointitilanteesta riippuen 21–23 ruoka-annosta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 66 henkilöä.
Ravitsemisalalla opiskelevat ja työskentelevät arvioivat pääsääntöisesti paremmin ruoka-annosten oikeita annoskokoja kuin varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat. Ero oli kuitenkin pieni. Restonomiopiskelijoilla täysin oikein menneitä arvioita oli keskimäärin 72 % ja sosionomiopiskelijoilla 69 % kaikista arvioinneista. Ravitsemisalan henkilöt arvioivat paremmin terveellisinä pidettyjä ruokia, kuten lämpimiä kasviksia, tuoreita vihanneksia ja puuroja. Sen sijaan varhaiskasvatukseen suuntautuneet sosionomiopiskelijat arvioivat paremmin päiväkotiympäristön ja lasten tyypillisiä ruokia, kuten muroja ja teollisia lastenruokia.
Tutkimuksen tavoitteiden näkökulmasta tutkimusaineisto ei ollut täysin relevantti, jotta sen avulla olisi voinut saada luotettavia vastauksia siihen, tuleeko henkilöt, joilla on ravitsemisalan kokemusta, sivuuttaa annoskuvien validoinneista. Jotta tutkimusaineiston avulla olisi voinut tehdä tällaisia päätelmiä, tutkimusaineiston koon olisi täytynyt olla suurempi. Tulokset kuitenkin viittaavat siihen suuntaan, että myös ravitsemisalan henkilöt voisivat osallistua annoskuvien validointiin.