Missä vaiheessa joku kysyy miten sinä jaksat? : omaishoitajien kokemuksia arjesta

Abstract

Omaishoitajuus ja omaishoitajuuden tukeminen ovat ajankohtaisia yhteiskunnallisten rakennemuutosten ja kehittämishankkeiden myötä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella omaishoitajien kokemuksia arjesta ja tehdä omaishoitajien työ näkyvämmäksi. Työssä kartoitettiin omaishoitajuuden tunnistamista. Lisäksi selvitettiin, kuinka omaishoitajat tiedostavat omia voimavarojaan ja millaisen merkityksen he antavat omasta hyvinvoinnistaan huolehtimiselle. Lisäksi tuotiin esille omaishoitajien kokemuksia avun ja tuen hakemisesta työlleen. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä osaamista ja tietoutta siitä, kuinka omaishoitajia voidaan tukea tehtävässään. Opinnäytetyö toteutettiin laadul-lisen tutkimuksen menetelmällä. Omaishoitajien tavoittamiseksi järjestettiin Ovet-omaishoitajavalmennus. Valmennuksen jälkeen kolmelle omaishoitajalle tehtiin teemahaastattelu.

Valmennus kokosi omaishoitajat yhteen käsittelemään omaishoitajuutta, jaksamista ja hyvinvointia. Omaishoitajat tunnistivat omaishoidon tilanteen jo hakeutuessaan valmennukseen. Omaishoitajat saivat ryhmästä vertaistukea työhönsä sekä vahvistusta tiedoilleen ja taidoilleen. He olivat sitoutuneita huolehtimaan sairastuneesta läheisestään ja toivoivat selviytyvänsä tehtävästä mahdollisimman pitkään ilman apua tai vähäisellä ulkopuolisella avulla. Läheisen ihmisen sairastuminen ja huolenpidon vastuu uuvuttivat omaishoitajaa jo sairauden varhaisessa vaiheessa. Omaa jaksamista ja hyvinvointia sekä hoidettavan sairauden etenemistä pohdittiin realistisesti. Omaishoitajille ei muodostunut selkeää kuvaa mahdollisista omaishoitajuutta tukevista palveluista. Omaishoitajia vahvisti tieto, mistä apua voi tarvittaessa selvittää ja mistä apua voi hakea. Valmennuksen jälkeen omaishoitajat jatkoivat vertaistuen, kuntouttavan ja virkistävän toiminnan parissa.

Opinnäytetyö tuotti tietoa siitä, että omaishoitajien saattaminen varhain vertaistuen, valmennuksen, kuntoutuksen ja virkistyksen pariin ohjaa omaishoitajia pohtimaan omaishoitajuuttaan, jaksamistaan ja hyvinvointiaan sekä huolehtimaan voinnistaan. Varhaisen tuen myötä omaishoitaja ymmärtää terveen itsekkyyden merkityksen oman hyvinvointinsa vaalimisessa ja vastuun siitä huolehtimisesta. Kun omaishoitaja saa tukea jo varhaisessa vaiheessa, hänellä on voimavaroja kartoittaa suunnitelmia tulevien riskien varalle. Omaishoitajan hyvinvointi tukee omaishoitajaa tehtävässään ja mahdollistaa laadukkaan kotihoidon hoidettavalle.

The purpose of this study was to examine how family caregivers experience their every-day life during the change in social structure. The aim was to increase knowledge how to support family caregivers. The study was qualitative in nature and the data were collected through theme interviews of three family members after their training. The data were analyzed using inductive content analysis.

Ovet-training included group discussions about caregiving and their role, the burden and the welfare. It provided them with peer support and acknowledgement of their skills and expertise. The illness of a family member and the responsibilities of caregiving are a burden to caregivers already in the early phase of disease. It was unclear for family caregivers what formal support is available for them. After the training, they continued receiving peer support and rehabilitation.

The findings show that providing early peer support, training, rehabilitation and recreational possibilities for family caregivers leads them to reflect the caregiving work, its burdens, and their own welfare. With early support family caregivers understand the significance of healthy selfishness in maintaining their own welfare. The welfare supports their work and enables good quality home care for a diseased family member.