Mäkiauton restaurointi
Koponen, Aki (2010)
Koponen, Aki
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108514
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005108514
Tiivistelmä
Suomalaisten sotilaiden asemasodan aikana tekemät puhdetyöt hakevat vertaistaan maailmasta ja ne ovatkin hyvin omaleimainen kansankulttuurin ilmentymisen muoto. 1940-luvulla Suomi oli hyvin pitkälti vielä maatalousvaltainen yhteiskunta. Yhteiskunnan rakenne heijastui myös sodan aikaisen armeijan miehistöön. Suurin osa palveluksessa olleista oli kotoisin maalta. Maalla oli totuttu elämään hyvin pitkälti omavaraistaloudessa. Miehet olivat kodeissaan tavanneet tehdä iltaisin erilaisia tarve-esineitä puhdetöinään. Asemasotavaiheen alkaessa ja kiivaimpien taistelujen hiljennyttä, keskiverto rivimiehellä oli normaalien armeija rutiinien jälkeen yllättäen enemmän vapaata aikaa. Olikin luonnollista, että käsistään kätevät miehet alkoivat myös rintamalla nikkaroida tuttuja tarvekaluja. Puhdetyövillitys levisi koko armeijaan ja miljoonia erilaisia esineitä tehtiin.
Restauroinnin kohteena on 1944 Inkerinmaan Termolassa rakennettu lasten mäkiauto. Auto on teetetty puhdetyönä. Materiaalina autossa on pääasiassa 4 mm koivuvaneri. Ikääntynyt vaneri osoittautui haastavaksi materiaaliksi korjata, erityisesti siksi, että autossa on paljon taivutettuja muotoja joissa vanerin kestävyys on äärimmillään. Auto on museoesine joten eettisen pohdinnan läpikäyminen oli tärkeää onnistuneen lopputuloksen kannalta. Mahdollisimman paljon alkuperäistä pyrittiin säilyttämään ja auton alkuperäinen ulkoasu palautettiin mahdollisimman tarkasti. Auton historian ja aiempien korjausten selvittämisessä sain tärkeää apua auton alkuperäiseltä omistajalta, jonka haastattelu on liitetty työn lähteeksi.
Restauroinnin kohteena on 1944 Inkerinmaan Termolassa rakennettu lasten mäkiauto. Auto on teetetty puhdetyönä. Materiaalina autossa on pääasiassa 4 mm koivuvaneri. Ikääntynyt vaneri osoittautui haastavaksi materiaaliksi korjata, erityisesti siksi, että autossa on paljon taivutettuja muotoja joissa vanerin kestävyys on äärimmillään. Auto on museoesine joten eettisen pohdinnan läpikäyminen oli tärkeää onnistuneen lopputuloksen kannalta. Mahdollisimman paljon alkuperäistä pyrittiin säilyttämään ja auton alkuperäinen ulkoasu palautettiin mahdollisimman tarkasti. Auton historian ja aiempien korjausten selvittämisessä sain tärkeää apua auton alkuperäiseltä omistajalta, jonka haastattelu on liitetty työn lähteeksi.