Erilaisia kokemuksia aktiivisesta välituntitoiminnasta Varsinais-Suomen alueen kouluissa

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin ala- ja yläkouluissa toteutettujen oppilaiden ohjaamien aktiivisten välituntien erilaisia toteutusmalleja sekä sisällöllisiä kehittämistarpeita toiminnan jatkuvuuden varmistamiseksi. Lisäksi haluttiin selvittää koulun henkilökunnan ja osallistuvien oppilaiden kokemuksia aktiivisesta välituntitoiminnasta.

Tutkimukseen haastateltiin vuoden 2009 keväällä yhtätoista koulun välituntitoiminnasta vastaavaa yhdysopettajaa, rehtoria tai koululiikunnan kehittämisestä vastaavaa henkilöä, yhdeksäätoista välituntiliikunnasta vastaavaa oppilasta (Välkkäriä) sekä kolmea välituntitoimintaan osallistunutta alakoulun oppilasta. Haastattelut suoritettiin teemahaastatteluna Varsinais-Suomen alueen kouluissa. Haastattelujen yhteydessä havainnoitiin Välkkäreiden toteuttamaa välituntitoimintaa.

Vanhempien oppilaiden ohjaamalle, nuorempia oppilaita aktivoivalle välituntitoiminnalle oli tarvetta. Koulutetut Välkkäri-oppilaat olivat tyytyväisiä Välkkäri-ohjaajakoulutuksen sisältöön sekä saamaansa lisävastuuseen koulun välituntitoiminnan kehittämisestä. Välkkäri-ohjaaja-toiminta innosti sekä tyttöjä että poikia. Oppilaat halusivat toimia Välkkäreinä, koska pitivät liikunnasta, koulutuksen sisältö innosti osallistumaan, heillä oli halu vaikuttaa tylsiksi kokemiinsa välitunteihin sekä he toivoivat hyötyvänsä osaamisesta tulevaisuudessa.

Opettajien mukaan Välkkärit aktivoivat suuremman määrän oppilaita kuin yleensä välituntisin liikkuu - ”koko koulu oli aktivoitunut liikkumaan.” Toiminnalla koettiin olevan positiivinen vaikutus myös muihin välitunteihin sekä ylimpien luokkien oppilaiden liikunta-aktiivisuuteen. Välkkärinä toimiminen motivoi ylimpien luokkien oppilaita pelaamaan muillakin välitunneilla.

Haastateltujen opettajien mukaan aktiivinen välituntitoiminta tukee mm. KiVa Koulu -toimintaa, koska koulukiusaamista tapahtuu eniten silloin, kun aikuinen ei ole valvomassa. On tärkeää, että koko koulun henkilökunta sitouu välituntitoimintaan. Toiminnalla saattaa olla rakenteellisia vaikutuksia koulupäivään. Pidennetty 20-30 minuutin välitunti on tärkeää kunnollisten pelien aikaansaamiseksi välituntisin. Lisäksi oppilaiden oman opettajan tulisi kannustaa erityisesti passiivisempia oppilaita osallistumaan toimintaan, vaikka sen pitääkin olla vapaaehtoista niin pitkälle kuin mahdollista. Välituntitoiminnan yhdysopettajaa välituntitoiminta oli työllistänyt vähemmän kuin opettaja oli etukäteen olettanut.

In this study, I investigated the different implementation models of active breaks. How I can develop these existing structures in the primary and secondary schools, and how to ensure the continuity of these activities. I also looked at the experiences of the school staff, and of the students in the program.

In the spring of 2009, I interviewed eleven support persons, either schoolmasters or Physical education development officers, nineteen Animators, and three primary school students for the survey. I did the interviews as a theme interview in the schools of Finland Proper. During the interviews, I observed the break activities that the Animators instructed.

I found out, that there was a need for the active recess, and that the older students inspired the younger students to become active. The trained Animator-students were satisfied with the additional responsibility for developing the recess activity, and of the Animator -instructor training. It got both girls and boys excited about the program. Students wanted to work as an Animator because they liked to exercise, and found the material for the training interesting. They expressed a desire to change the boring breaks, and hoped to benefit from the knowledge in the future.

The teachers said that Animators got the students to exercise more than normally, and that “the whole school was inspired to exercise”. The activity had a positive impact on recess in general and to the physical activity of the older students. Being an Animator gives them per-mission to play during breaks.

The teachers I interviewed thought that the active recess program supports the KiVa koulu –project that fights school bullying. It is vital that the whole school staff commits to the active recess program. The activity may change the structure of a school day. It is important to have a twenty- to a thirty-minute break, in order to build a decent game. In addition, the classroom teachers should inspire students to become active, especially the passive ones, even though it is voluntary to participate. The active break program required less work than the teachers did expect.