Ovatko käräjäoikeudet yhteiskunnan ääniä? : rangaistuskäytännön yhtenäisyys henkirikoksissa

Abstract

Opinnäytetyössä selvitettiin rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä henkirikoksissa käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden välillä. Opinnäytetyössä tuotiin esille se, muuttuvatko taposta annetut rangaistukset ylemmissä oikeusasteissa.

Tietoperustassa käsiteltiin rikosoikeuden yleisiä oppeja ja periaatteita, joihin rikosoikeudellinen ajattelu perustuu. Lisäksi käsiteltiin rangaistukseen liittyviä asioita, kuten rangaistuksen määräämistä, mittaamista ja tuomarin harkintavaltaa. Tietoperustaan on myös tuotu yhteiskunnallista näkökulmaa Suomen henkirikostilastoilla, oikeussosiologialla ja Helsingin yliopiston tekemällä oikeustajututkimuksella.

Opinnäytetyössä arvioitiin rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä korkeimman oikeuden antamien ennakkopäätösten pohjalta. Tapauksista tutkittiin käräjäoikeuden, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden antamat tuomiot ja teoista annetut rangaistukset. Kaikissa tapauksissa kyse oli henkirikoksista ja yleensä rikosnimikkeenä oli tappo. Opinnäytetyössä tutkitut tapaukset valikoituivat sen perusteella, mitä korkein oikeus on valinnut käsiteltäväkseen. Saatavilla olevista tapauksista tutkittavaksi valittiin sellaisia, jotka ovat 2000-luvulta ja niistäkin mahdollisimman uusia ratkaisuja.

Keskeisin tulos on se, että rangaistuskäytäntö vaihtelee jonkun verran käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden välillä. Harvoin kaikki oikeusasteet olivat täysin yhtenäisiä rangaistuksen pituudesta ja joissakin tapauksissa rangaistuksen pituus vaihtelee suuresti. Johtopäätöksenä voi todeta, että käsitellyissä tapauksissa on jonkin verran hajontaa rangaistuksien pituuksissa nähtävillä käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien välillä, mutta etenkin korkeimman oikeuden rangaistuskäytäntö on ollut yhtenäistä alempiin oikeusasteisiin nähden. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä eri oikeusasteiden välillä voisi kehittää sillä, että käräjäoikeuksien, hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden tuomareille järjestettäisiin yhteisiä koulutuksia.

This Bachelor’s thesis examines the uniformity of punishment practices in homicide between District courts, Courts of Appeal and the Supreme Court. The study discusses if the punishment for manslaughter will change in higher court instances.

The theoretical framework discussed general studies and principles based on criminal justice. In addition, imposing and measuring punishments as well as the discretion of the judges were examined. The Finnish homicide statistics, legal sociology and a study on sense of justice by University of Helsinki give the theoretical framework a social viewpoint.

The thesis reviewed the uniformity of punishment practices on the basis of the prejudgements by the Supreme Court. Cases investigated were judgements and penalties made by District Courts, Courts of Appeal and the Supreme Court. In all cases the legal classification was manslaughter or homicide. The cases studied were selected according to the Supreme Court proceedings. The cases studied were from the 20th century and as fresh as possible.

The major result was that the punishment practices vary slightly between District Courts, Courts of Appeal and the Supreme Court. The court instances were rarely completely uniform when it came to the duration of the penalties and sometimes there was major variation in the length of the penalty. To conclude, there was slight dispersion in the duration of the penalties between District Courts and Courts of Appeal, but the Supreme Court punishment practice was uniform compared to the lower court instances. The uniformity of the punishment practices between different court instances could be improved by organizing mutual training sessions for judges in different court instances.